St. Kildalta lähdettiin illalla, jotta oltiin aamulla Sound of Harrisin salmessa, johon haluttiin saada myötävirta. Salmessa olevassa Leverburgissa pysähdyttiin nopeasti tankkaamassa vedet ja siitä jatkettiin kohti Skyetä. Puolivälissä Little Minchin ylitystä tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja nuosi yli 30 solmu. Loppumatka mentiin useampi tunti moottorikryssiä, onneksi Loch Dunveganin perältä löytyi kohtuullisen suojainen ankkuripaikka. Ja illalla tuuli hyytyikin sitten merkittävästi. Loch Dunveganissa käytiin katsomassa MacLeodien linnaa ja museota. Seuraavaksi jatkettiin Carbostiin Loch Harportissa, jossa on Taliskerin tislaamo, sekä mainio Old Inn pubi. Pubin poijussa roikuttiin sitten taas pari ylimääräistä päivää kovien tuulien vuoksi. Portree käytiin katsastamassa bussilla.
Maisemien vuoksi päätettiin kiertää Skye ja ajaa mantereen väliset salmet, Sound of Sleat ja Kyle Rhea. Maisemien katselua rajoitti jälleen kerran melkoinen sade, joka tällä kertaa vei myös kaikki tuulet. Moottorimarssilla ajettiin siis koko loppumatka kaatosateessa. Kyle of Lochalshista jäi mieleen ehkä reissun paras kalaravintola rautatieasemalla. Muutoin kylä ei kummia tarjonnut. Tomi ja Tytti hyppäsivät täällä pois kyydistä. Paluumatkan alkamisen tuntua lisättiin sillä, että jolla pakattiin keulapunkan alle, tästä eteenpäin yövytään, ainakin suunnitelman mukaan vain marinoissa tai merellä.
Nyt ollaan Stornowayssa pitämässä taas keliä pari päivää ja huomenna bunkrataan vene täyteen ruokaa paluumatkaa varten. Syviä matalapaineita on mennyt yli noin kerran viikossa, joka on tarkoittanut, että Navtex täyttyy myrskyvaroituksista. Nytkin oli 8 boforin tuulia käytännössä kaikilla pohjoisatlantin sääalueilla. Täältä matkuu Orkneyn Kirkwalliin ja sieltä Tanskan salmien kautta Itämerelle.
Loch Harport, taustalla Cuillin vuoristoa.
Kyle of Lochalsh, taustalla Skye Bridge
Stornoway