Hojo hojo…
Ei me vielä kelluta, mutta kelluminen on vain onneksi osa rantulointia. Tänään vahattiin paaran kylki, sillain, että kyllä sillä parran ajaa, kuhan parta on riittävän pitkä.
Muurahaiskarhusta paljastui muutenkin liki vesille lasku valmis Ranturi, mutta nyt ei kiirehditä kuraamaan kylkiä, vaan kuurataan kylkiä. Mennä kausien holtiton huolenpito näkyy ja tuntuu, jotenka perheyhteisömme fokusoituu telakka elämään lähi viikot.
Hemulilla on visuaaliseen ilmeeseen keskittyviä projekteja ja seppä itse keskittyy kelluvuuden ja ylläpidollisten seikkojen päivittämiseen takaisin nolla-tasolle. Tämä tarkoittaa rakastamaani ToDoota, ja reilusti. Tuossa vähän rustasin Wordiin, notta mittee sitä sitten pitäisisi tehdä ja sivuja kun oli kolme kasassa, niin rupesin boldaamaan prioriteettejä. Ryötä on tarjolla, enemmän kuin aikaa… Onneksi verkkosaari on pullollaan muitakin Tuutti-Einareita (vaimon kuvaus kumisaapas-pipo-haalari pukeutujista. 2015, Huhtikuussa), jotka hinkuttavat kuseltahaisevia lasikuitu kiulujaan (tuntemattomaksi jääneen perinneveneilijän kuvaus liki puolivuosisataa vanhoista lasikuitu veneistä. 2014, Lokakuussa), notta vertaistuki-verkko on kasassa.
Suurin pelkohan tässä on, että todo, ei muutu ennen juhannusta doneksi, mutta ei mulla ainakaan vapaa-ajan ongelmia ole, ellen wallasta asenna veneeseen ja muuta telakka-aidan sisälle ongelmoitumaan.