La-Su yön juhlistin varpaita Turengossa, niin henki sitten haisi sunnuntaina. Vaimolla oli parempi suunnitelma tarjota sohvailulle, jotenka suuntasimme Kaivariin ja irroitimme köyret. Tämä oli sitten tälle kaudelle ensimmäinen parisuhde pursiminen Ranturilla, ja olihan vesillä muitakin, ja miksi ei olisi ollut, kun suvi paistatteli parhaintaan.
Parisuhde pursinnassa hönö hölmöilee pinnassa ja vaimo suorittaa kansimiehistön roolin. Tämä sopii, ja varsinkin itseaiheuttuun oloon sopii kesittyminen siten styyraamaan, että ei ole ihan hirveesti toisten tiellä. Kaivarin rännistä puksuteltiin Pihliksen ympäri. Matkalla ihmiteltiin Amerikan ihmettä, jonka visiitti ei liene sattumalta juuri tällä hetkellä täällä. Puksuttelu lopetettiin Pihliksen etelän etelämerkillä ja Jenni un-rullattiin ja hönötettiin sitten siinä.
Olipa leppoista, vauhtia nippis nappis liikkumisen verran. Möllö pilvien takana, aallot matalat ja Tsadin siluetti edessä. Henkikin raikastu tuulessa ja olotila twistas hymynpuolelle, vaikka parta puuttuukin. Partaa on muuten ikävä ja huomaan nyt sukivani toista ja kolmatta leukaa säämiskäksi. Eikä tuo hönön sivuprofiili ainakaan kaunistunut kuontalon kadottua.
Ruutuun parkeerettaessa kurotin takapoijua ottaan vähän liian aikasin, ni kopsahti naapuriin. Onneksi pullea kylki umpilaminaattia vasten toista umpilaminaattia, ja fenukat välissä, niin vahinkoa ei syntynyt, mutta eihän sitä silleen pitäisä rantautua. Parkkipaikkani vaan ”umpeutuu” ku siitä lähtee, ku kaikilla o kaivarissa pitkät köydet. Tarttee vähän hienosäätää tuota manööveriä, ja ehkä koittaa toista lähestymiskulmaa seuraavalla kertaa.
Jostakin tihuttaa vieläkin vettä sisään, ja siittä olen nyt ymmyrkäisenä. Seuraavaksi täytän vasiliini ruutan ja ruuvaan akselin reikään takuu vaseliinit. Jennikin on saastanen, ja honasin, että mehän sijaitaan Mattolaiturin kupeessa, notta mäntysuopaa matkaan seuraavalle nolla tuulipäivälle ja resu pesuun.
Pikkupursinta päätty menttori-meri-kapteenin audienssiin ja esitelmään Hangon regatan 30 % vs 70 % sukupuolijakautumasta, jossa merihenkisiä neitoja on huru-ukkohin suhteututtuna huikea enemmistö. Ja koska kesämökillä oli nytten sitten niin kaunista, kivaa ja hyvää seuraa, niin jäimme sitten kahvitteleen vielä sitlootaan. Kyllä se oli mukavaa ja ajatuksissa kutisi, notta josko me nytten sitten jäätäiskin heti yöksi. Noh, ei jääty, mutta ehkä sitten mänty-suppailu päivänä, tai ehkä sitten … tai jos joskus, ehkä ja silleen. Samapa tuo, optio on kuitenkin aina olemassa.
