Author Archives: Kimmo

Lounatuuli

  By Kimmo | 27.6.2015 - 10:28 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Lounatuuli

Lounaistuuli luo yleensä assosiaation miellyttävästä leppeästä kesätuulesta. Jos haluaa purjehtia pois Suomesta, tämä tuuli on kirous.

”Jos jostakin vielä löytyisi ihminen jonka päätä ei ole tällä kohkaamisella kokonansa sekoitettu, niin kyllä se ihmettelisi, että mitä saatanan pulkkaa aikuiset miehet kiskoo keskellä itämerta” (ulkomuistista Lahtista mukaellen). Tällaiset olivat ajatukset kun Gotlannin itäpuolella vuorokauden kyrssin jälkeen. Tuulta oli ~12m/s lounaasta, isossa kaksi reiviä ja keulalla pieni stay sail. Vauhti isossa aallokossa oli jotain kolmen neljän solmun väliltä. Eli nopeus kohti haluttua suuntaan noin 1,5 solmua. Mielessä kävi myös rantaan meno ja satamakirjojakin jo tutkittiin, mutta toisaalta silloin matka ei jatku sitäkään vähää.

Yksi matkan kohokohtia oli Hoburgin leveysasteen ylitys. Koska Melian on huvialus ei kastetta otettu laivaston vakavasti, vaikka joukossamme olikin yksi, joka ei tätä etelämpänä ollutkaan vielä Itämerellä purjehtinut. Miehistölle tarjoiltiin rommia ja loput uhrattiin Gubbelle.

Uhri Hoburgin Ukolle 56 astetta 52 minuuttia pohjoista leveyttä

Uhri Hoburgin Ukolle 56 astetta 52 minuuttia pohjoista leveyttä

Kyrssiä jatkui vielä seuraavat kaksi vuorokautta Rönnen nurkille asti, tosin ihmimillisemmässä kelissä. Nyt mennään Volvon voimalla pläkässä viimeiset parikymmentä mailia. Antin pitää ehti treffeille vaimon kanssa Köpikseen ja sieltä lennolle takaisin Suomeen. Minä, Jukka ja Tomi jatketaan stopin jälkeen kohti Kieliä.

Kimmo

Pysähdys Rönnessä, Tanskan kohteliaisuus lippu ylös

Pysähdys Rönnessä, Tanskan kohteliaisuus lippu ylös. Stay Sail kuivumassa…

Sääikkuna

  By Kimmo | 20.6.2015 - 11:14 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Sääikkuna

Jimmy Cornell kirjoitti elämäkerrassaan, että vihaan termiä ”sääikkuna”. Hän ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka voivat istua satamassa viikkokaupalla odottamassa pitkällekin legille täydellisesti sopivaa säätä. Yleensä myötätuulta ja aurinkoa. Samaistun tässä suhteessa todella vahvasti Jimmyn mielipiteeseen. Tähän on varmaan parikin syytä:

a) harrastin pitkään kilpapurjehdusta ja kisoihin lähdettiin oli keli ja ennuste mikä tahansa. Siinä oppi luottamaan veneisiin ja varusteisiin. Kyllä ne (yleensä) kestää vähintään sen mitä miehistö. Ja vaikka mukavuuden halua onkin matka varrella lisääntynyt, niin väitän silti, että ex-kilpapurjehtijat sietävät keliä, märkää ja yleistä kurjuutta keskivertoa enemmän.

b) mun hermoilla ei missään tapauksessa istuta veneessä samassa satamassa useampaa päivää vain odottamassa määrittelemätöntä lähtöpäivää. Toki vuosien varrella on muutaman kerran pitänyt muuttaa suunnitelmia, mutta yleensä sovitun lähtöhetken koittaessa merelle on lähdetty jos keli ei ole ihan karmea.

Helsinki – Kiel legin lähtöajaksi on nyt määritelty maanantai, noin puolilta päivin. Aamulla hoidetan viimeiset bunkraukset ja veneen tankkaus (löpö, kaasu, vedet). Sääennuste näyttää alkuu aika kevyttä, joten voi olla että Volvokin joutuu hommiin. Tälle legille ei ylipäätään ole luvassa myötätuulia. Olen ajellut kevään ja alkukesän mittaan reitityksiä ja kertaakaan ei vastatuulta ole ollut alle 80%. Tässä tämän aamun ennusteen mukainen mallinnus:

Helsinki - Kiel reititys

Helsinki – Kiel reititys

Lisätään tähän nyt vielä pari sääikkunaa viimepäiviltä 🙂

Huono sääikkuna

Huono sääikkuna

Hyvä sääikkuna

Hyvä sääikkuna

 

 

Suunnitelma

  By Kimmo | 8.6.2015 - 15:15 |
2 Comments

Suunnitelma

Tämän kesän purjehdussuunnitelman ensimmäiset ajatukset ajateltiin jo vuoden 2013 kesällä. Suunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin vain uusia vene ja sen varustelu. Vanhan veneen myyntiin meni yksi kesä, Melianin varusteluun toinen plus viime talvi siihen päälle. Tärkeimmät uusitut / hankitut varusteet:

  • Elektroniikka: Raymarinen e7 plotteri, Navicomin VHF AIS vastaanotolla ja Nasan Navtex vastaanotin, sekä uudet akut
  • Riki: kaikki staagit ja vantit babystaagia ja barduunoita lukuun ottamatta, lisäksi uusia falleja sen verran, että kaikki löytyy tuplana
  • Uusi isopurje ja genoa
  • Ankkurivinssi kunnostettu + 80 metriä ketjua. Lisäksi hankittu vara-ankkuriksi alumiininen Fortress ja pitkä köysi
  • Uusi kaasupullokotelo 5+5kg pulloille
  • Kumivene ja perämoottori, molemmat löysin edullisesti käytettynä
  • Lukemattomia muita pienempiä parannuksia sähköihin, letkuihin, sisustukseen, rikaukseen jne jne

Mihin täst sit ollenkka lähretä?

Aluksi suunnitelma kulki nimellä Viskipurjehdus. Reissun virallinen nimi ”Ylämaan Tiputtajat” on lainattu Huoviselta. Kipparin juomatottumukset ovat sittemmin muuttuneet, joku voisi sanoa radikaalistikin, mutta miehistön osalta nimi varmaan tullee pitämään paikkansa. Tarkempaan reittisuunnitelmaan on siis merkitty esim. vierailuja eri tislaamoihin. Itse odotan reissulta eniten huikeita maisemia, erilaista luontoa, sekä kokemuksia isommilta vesiltä ja vuorovedestä.

Retken määränpäänä on siis Skotlannin länsirannikko ja Hebridien saaristo. Karkea reittisuunnitelma on seuraava:

  • Lähtö heti juhannuksen jälkeen
  • Itämerta alas Kieliin, kanavasta läpi, Helgoland, Pohjanmeren ylitys Invernessiin ja siitä Caledonian kanavaan.
  • Skotlannin länsirannikolla Port Williamissa pitäisi olla noin kolmen viikon päästä lähdöstä
  • Seuraavaat neljä viikkoa kruisausta sisä- ja ulkohebrideillä, päättyen Stornowayhyn, jossa miehistönvaihto.
  • Paluumatka taas kolmeviikkoa Skotlannin pohjoiskärjen, Orkneyn saarten ja Tanskan salmien kautta takaisin kotisatamaan.

Reissun kokonaiskesto teoriassa 10 viikkoa. Mutta seikkailuissa saattaa tapahtua kaikenlaista yllätävää, pysykäänhän kuulolla.

He ostavat juomansa pitäen etupäässä silmällä pullojen muotoja. Ensin likööripullo, joka on yhtä lupaava ja tasapainoisen näköinen kuin leveälanteinen puolimaailman nainen. Sitten tavattoman pitkä lekkeri rommia ja litteä konjakkiputeli. Sanalla sanoen, he tekevät luotettavaa työtä! Erikoisen herkullinen on tuo taidelasin valikoima, jonka Alkon myyjä pakkaa pahvilaatikkoon. Taitelijain parhaimmisto on luonut kuolemattomia etikettejä. Kauniit sinetit ja hauskat silkkinauhat somistavat useita pulloja.

– Mitkä noista on Ylämaan Tiputtajia? kysyy Rurik.

– Tuo veijari, jossa näet Skotlannin kansallispuvun hameenhelmuksia, selittää Hamsteri.

Hamsteri – Veikko Huovinen

Siellä ne menee…

  By Kimmo | 6.6.2015 - 00:03 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Siellä ne menee…

… mutta ei oikeastaan harmita, vaikka en ole mukana. 10 vuoden putki Suursaaren kiertoa katkesi siis tänä vuonna. Ja ihan omasta tahdosta. Melian ei ole kisavene ja ei oikein löytynyt intoa lähteä mukaan johonkin uuteen tiimiin. Ei ainakaan vain yhden kilpailun ajaksi ja pidempään panostukseen ei oikein aika riitä.

Sen verran oli kuitenkin kiinnostusta kisaa kohti, että kävin katsomassa lähtöä Melkin poijulla. Lähtösuora oli lenssiä, joten veneet tulivat hienossa illassa spinnuilla poijulle. Erityisesti halusin nähdä Ari Huuselan kipparoiman Imoca Open 60 veneen. Näillä veneillähän kisataan legendaarinen Vendee Globe ja vaikka tuo yksilö onkin jo vähän vanha, niin kyllä siitä huokui suuren maailman ja isojen vesien meininki. Huikean kokoinen isopurje, toppigenaakkeri, rullalla olevat erikokoiset keulapurjeet jne jne.

Ensimmäinen Imoca Open60 vene Suomen vesillä. Taustalla Blue Nights, joka sekään ei ole mikään pikkuvene...

Ensimmäinen Imoca Open60 vene Suomen vesillä. Taustalla Blue Nights, joka sekään ei ole mikään pikkuvene…

Avoimen luokan kärjessä lähtösuoran jälkeen kärjessä ei ollutkaan tällä kertaa Trou Noir vaan toinen trimaraani

Avoimen luokan kärjessä lähtösuoran jälkeen kärjessä ei ollutkaan tällä kertaa Trou Noir vaan toinen trimaraani

Sinne ne menee...

Sinne ne menee…

 

Järjestämässä F18 iltarankingia

  By Kimmo | 23.5.2015 - 11:16 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Järjestämässä F18 iltarankingia

SPS, jossa olen myös edelleen jäsenenä järjestää tänä kesänä F18 katamaraaneille kolmen kilpailun iltakisasarja, joka on myös osa luokan ranking sarjaa. Ensimmäinen kilpailu kilpailtiin torstaina Sirpalesaaren edustalla. Sää oli lähes täydellinen kilpapurjehdukseen vauhdikkailla kateilla. Ja toki liikkeellä näytti harjoittelu ja hupimielessä olevan lähes kaikenlaista tuulen voimalla liikkuvaa kalustoa, mitä Helsingistä löytyy.

Lähtöjä paukutettiin neljä, tavoiteaikana 20min per lähtö. Ensimmäisessä rata oli vähän liian pitkä, noin 0,65 mailia, mutta seuraavissa päästiin kärkiveneiden osalta hyvin lähelle tavoiteaikaa. Toisessa lähdössä tosin kaikki kärkiveneetkään eivät aluksi huomanneet radan lyhennystä ja ajoivat reilusti leikkarista yli. Luulisi että noi meidän reilun kokoiset poijut olisi kohtuu helposti löydettävissä 🙂

Hieno ilta siis kaiken kaikkiaan myös järjestäjien puolesta. Vielä kun päästiin juuri ajoissa rantaan ennenkuin sankka sumu peitti koko merialueen. Jos kilpapurjehdus ja kisojen järjestäminen kiinnostaa, niin kehotan tulemaan rohkeasti mukaan. Kisojen järjestämisessä oppii myös paljon itse kilpapurjehduksesta. Nytkin oli mielenkiinoista katsoa eri veneiden taktiikkaa radan puolen valitsemisessa jne.

Lisätietoja luokasta:

http://f18.fi/

Täydelliset olosuhteet, tuulta noin 6m/s ja suunta 220 astetta ilman isompi shiftejä.

Täydelliset olosuhteet, tuulta noin 6m/s ja suunta 220 astetta ilman isompi shiftejä.

Noheva toimitsija duunissa. Työkaluja: VHF yhteydenpitoon lähtöalukselle, nauhuri kiertojärjestysten tallentamiseksi, käsi GPS radan pituuden ja suunnan mittaamiseksi. Aurinkolasit unohtuivat himaan...

Noheva toimitsija duunissa. Työkaluja: VHF yhteydenpitoon lähtöalukselle, nauhuri kiertojärjestysten tallentamiseksi, käsi GPS radan pituuden ja suunnan mittaamiseksi. Aurinkolasit unohtuivat himaan…

Pakri Expedition

  By Kimmo | 20.5.2015 - 22:54 |
2 Comments

Melianiin on talven aikana saatu toimiva ankkuripeli, sekä kumijolla ja perämoottori. Niitä piti tietysti lähteä kokeilemaan ja mielellään sellaiseen paikkaan, jossa ei olla aiemmin käyty. Viron puolella Pakrin saaret vaikuttivat historian puolesta kiinnostavalta kohteelta. Ankkuripaikka ei olisi välttämättä kovinkaan suojainen, erityisesti pohjoisilla tuulilla se olisi tod. näk. erittäin rauhaton. Helatorstai avulla saatiin aikaiseksi pitkä viikonloppu, jonka aikana Pakria lähdettiin valloittamaan. Lähtö oli sovittu keskiviikkoillaksi, mutta kevätmyräkkä pyyhkäisi juuri silloin Suomenlahden yli, joten lähtö siirrettiin aamuun.

Aamulla tuuli oli edelleen melko navakkaa mutta lähdimme kryssimään kohti Viroa. Tarkoituksena oli mennä suoraan katsomaan ankkuripaikkaa tai mahdollisesti Lohusaluun. Tuuli oli vieläkin ennusteita kovempi (12-14 m/s), joten meno oli aika rankkaa. Lisäksi keulan ankkurilaatikon poistoletku ei toiminut kunnolla, joten ankkuboksi oli täynnä vettä. Naissaaren itäpuolella päätimme mennä Naissaaren satamaan yöksi ja jatkaa matkaa aikaisin aamulla. Seuraavana päivänä kryssi länteen jatkui edelleen kohtuullisen navakassa tuulessa. Väike-Pakrin saaren itäpuolelle saavuttiin iltapäivällä noin kolmen aikaan. Saaren yli tuleva tuuli oli edelleen melko puuskaista, mutta ennusteen mukaankin jo laantumaan päin.

Menomatkan kryssiä...

Menomatkan kryssiä…

Pakrin niemimaa, majakka ja tuulimylly näkyvät kauas Suomenlahdelle.

Pakrin niemimaa, majakka ja tuulimyllyt näkyvät kauas Suomenlahdelle.

Ankkuroinnissa huomattiin, että ankkuripelin käyttökytkin oli saanut melkoisia kosteusvaurioita. Nappuloista ei välillä tapahtunut mitään ja välillä taas kejua juoksi solkenaan ilman, että mitään nappeja oli pohjassa. No, ankkuri saatiin alas noin 7 metrin vedessä, rantaan matkaa ehkä 200 metriä. Jollan pumppaus ja vesillelaskut suoritettiin keulakannelta. Tehtiin lyhyt tutustumismatka saareeen Väike-Pakrin vanhalle kirkolle ja madaltuneeseen satamalahteen.

Tästä kuvakulmasta näyttää, että Melian on ankkurissa puolessa välissä lahtea. Todellisuudessa matkaa oli ehkä parisataa metriä.

Tästä kuvakulmasta näyttää, että Melian on ankkurissa puolessa välissä lahtea. Todellisuudessa matkaa oli ehkä parisataa metriä.

Rantautumiskalusto

Rantautumiskalusto

Väike-Pakrin, ruotsiksi Lilla-Rågön kirkosta oli jäljellä torni ja hautausmaa.

Väike-Pakrin, ruotsiksi Lilla-Rågön kirkosta oli jäljellä torni ja hautausmaa.

Lauantaina tehtiin pitkä koko päivän kävelyretki saaren länsi- ja pohjoisrannoille. Alunperin oli tarkoitus käydä myös pengertietäpitkin myös Suur-Pakrilla, mutta menomatkam vastatuuliin tuhrautuneen ajan takia se jätettiin välistä. Väike-Pakrin saarella luonto on aika erilaista kuin mihin tällä puolella lahtea on totuttu. Saari on pitkälti kosteita ryteiköitä sekä avoimia nummia ja niittyjä. Lintuja oli todellan paljon ja paikka olisikin varmasti lintubongareiden paratiisi. Pohjoisrantaa hallitsee korkea rantapenkka, jonka päältä on huikeat näkymät avomerelle.

Meri rapauttaa saaren pohjoisrannan jyrkännettä, josta on pudonnut isoja lohkareita mereen. Lopulta lohkareetkin hioutuvat hiekaksi, joka valuu mereen.

Meri rapauttaa saaren pohjoisrannan jyrkännettä, josta on pudonnut isoja lohkareita mereen. Lopulta lohkareetkin hioutuvat hiekaksi, joka valuu mereen.

Historiallisia kerrostumia on useita. Vanhasta ruotsinvirolaisesta asutuksesta on jäljellä lähinnä kivijalkoja ja vanha kirkon torni sekä hautausmaa. Neuvostoarmeija on pitänyt majaa saarella toisen maailmasodan ja Viron itsenäistymisen välisen ajan. Tämänkin ajanjakson aikana rakennetut rakennukset ovat jo pelkkiä kivijalkoja tai raunioituneita rakennuksia, tykkiasemia jne. Saarella näytti olevan yksi asuttu maatila, jonka lehmät vaeltelivat saarella vapaana muutamana laumana.

Vanhalla kasarmilla oli raunioituneita rakennuksia. Näyttävimpänä vanhan tulenjohtotorni.

Vanhalla kasarmilla oli raunioituneita rakennuksia. Näyttävimpänä vanhan tulenjohtotorni.

Tornissa oli vielä jäljellä Neuvostoarmeijan ohje nassen ja suojapuvun käytöstä.

Tornissa oli vielä jäljellä Neuvostoarmeijan ohje nassen ja suojapuvun käytöstä.

Saaren välissä on Neuvostoarmeijan rakentama pengertie ja pari siltaa, joista ainakin toinen oli kunnostettu hiljattain. Taustalla Suur-Pakri.

Saaren välissä on Neuvostoarmeijan rakentama pengertie ja pari siltaa, joista ainakin toinen oli kunnostettu hiljattain. Taustalla Suur-Pakri.

Alun vastoinkäymisistä huolimatta Pakrin saaret saavutettiin ja Väike-Pakri päästiin koluamaan melko perusteellisti.

http://pakrisaared.ee/ sivulta löytyy lisää tietoa Viroksi, sekä PDF kartta, johon on merkitty polut, tiet ja nähtävyydet.

Kimmo

Gastit: Anna, Jukka, Viitala

Säätiedot ja reititys

  By Kimmo | 26.4.2015 - 10:57 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Säätiedot ja reititys

Nyt kevään aikana sain aikaiseksi tutustua kunnolla automaattiseen reititykseen säätietojen perusteella. Toki perusidea on ollut minulle tuttu ja Shere Khanin aikana tätä tuli jonkin verran tutkittua. Ongelmana Itämerellä ja Suomenlahdella kohtuullisen lyhyillä matkoilla on karikkoiset vedet ja riittävän hyvä säädatan puute. Kilpailukäytössä en siis kokenut reititystä kovinkaan hyödylliseksi edes Suursaaren kaltaisissa kisoissa. Muut seikat sanelivat reitinvalintaa ja taktiikkaa.

Ensi kesällä on suunnitelmissa muutama pidempi avomerisiirtymä ja näitä silmällä pitäen aloin tutkimaan aihetta tarkemmin. OpenCPN on open source pohjainen ilmainen navigointiohjelma, johon saa myös Weather Routing pluginin. Latasin nämä koneelleni.

Reititys tarvitsee pohjalle säätiedot GRIB tiedostoina, sekä veneen nopeutta eri olosuhteissa ja tuulikulmilla kuvaavan polaari-tiedoston. Ohjelmiston mukana tulee muutamia esimerkkipolaareita ja muokkasin suunnilleen samankokoisesta veneestä Melianille oman tiedoston. Nyt tavoiteltavassa tarkkuudessa riittää, että luvut ovat suunnilleen oikealla hehtaarilla. Ja lukuja voi kokemusten karttuessa aina päivittää vastaamaan reaalimaailmaa. Esimerkkitiedostoista puuttui yli 20kn tuulien tiedot, joten ne jouduin lisäämää tiedostoon käsin (kantapaan kautta opittua: tämä on tärkeää, koska muutoin reititys päätyy virheeseen kun kohdataan kovempia tuulia)

Melian polaarit, ensimmäinen versio

Melian polaarit, ensimmäinen versio

GRIB muotoisia säätiedostoja saa ladattua useista paikoista. Minusta kätevimmältä tuntui tilata ne sähköpostilla SailDocs palvelusta. Alla olevan laajuisen ennusteen 7vrk eteenpäin 12h välein saa tilattua seuraavalla rimpsulla (täydelliset ohjeet löytyvät SailDocsin sivuilta):

sub gfs:67N,33N,68W,41E|0.5,0.5|12,24..192|PRESS,WIND DAYS=0
GRIB tiedoston esitys kartan päällä

GRIB tiedoston esitys kartan päällä

Tiedoston kokooksi tulee noin 1MB, joka on kohtuullinen ladattava vielä hitaammillakin yhteyksillä. 7vrk ennuste ei luonnollisesti ole loppupäästä kovinkaan luotettava, mutta jos seuraa esim. matalapaineiden liikkeitä Pohjois-Atlantilla, niin jotain osviittaa pitkä ennustekin antaa. Ja pidempien legien reitityksessä pitkä ennuste on kuitenkin tarpeen.

Kun sääennuste ja polaarit sekä veneen perustiedot on asettu Weather Routing pluginiin, voidaan tehdä reittipisteet, joiden välille reititys halutaan tehdä. Alla esimerkki Helsinki – Kiel väliltä.

Reititys Helsinki - Kiel, lähtö 26.04. 12:00

Reititys Helsinki – Kiel, lähtö 26.04. 12:00

Punainen viiva  näyttää käytetyillä sää- ja venetiedoilla optimaalisen reitin. Olen nyt ajanut reititystä muutamia viikkoja lähes päivittäin ja joskus reiteistä tulee todella ”mielenkiintoisia”. Välillä optimaalisin reitti kulkisi Riianlahden, välillä Kalmarsundin kautta. Todellisuudessa nämä tuskin koskaan olisivat parhaita reittejä 🙂 Ei myöskään ole kovin yllättävää, että tämä väli on yleensä kovin kryssipainotteista.

Suurin hyöty reitityksestä on minusta säätietoja katsellessa. Kuvassa säätä on kelattu kaksi päivää eteenpäin ja reitityksestä nähdään (pallukka reitillä), että silloin voitaisiin ehkä olla jossain Gotlannin  kaakkoispuolella. Lisäksi kursoria liikuttamalla, voidaan vertailla erilaisia vaihtoehtoja, keltainen viiva kuvassa.

Lisäsi reityksen tuloksesta näkee kätevästi perustiedot kuten:

  • matka linnuntietä vs. kuljettu matka
  • matkan kesto
  • vastatuulen osuus

Yritän kirjoitella lisää tarinaa reitityksesta, kunhan käyttökokemuksia kertyy.

Kimmo

 

Uudet purjeet

  By Kimmo | 21.4.2015 - 22:13 |
4 Comments

Viime kesänä oli muutama vähän kovempituulinen päivä, jolloin Melianin mukana tulleiden purjeiden kuntoa oli hyvä arvioida. Purjeet olivat vanhat mutta ehjät. Kovemmalla kelillä iso ykkösgenoa pullisteli erityisesti skuuttikulman saumoista sen suuntaisesti, että pelkäsin saumojen repeävän. Ja rullattuna purjeen muoto oli karmea, takaliikin lepatusta ei saanut kuriin edes snörppiä täysillä kiristämällä.

Isopurje oli ehkä vähän parempi. Siinä suurin ongelma oli itse asiassa purjeeseen kiinnineulottu lazy bag, jonka ompeleet ratkailivat joka saumasta. Enkä muutenkaan oikein pitänyt koko konstruktiosta.

Syksyllä tein suppeahkon tarjouskilpailun isoimpien neulomoiden tarjoamasta. Pyysin tarjoukset kovaa käyttöä kestäville dacron matkapurjeille. Pyysin tarjoukset sekä vaakaleikattuna, että triradiaalinia molemille purjeille. Purjeiden toimittajaksi valikoitui tuttu ja turvallinen North Sails, joka ei ollut halvin mutta ei kalleinkaan. Antin kanssa juteltuani päädyin iso purjeen osalta vaakaleikkaukseen, koska purjeeseen tulisi kuitenkin täyspitkät latat. Radiaalileikkauksella ei tämän kokoisessa isopurjeessa saisi juuri mitään hyötyä, vain kustannuksia. Purjeeseen tehtiin snörpin säätö etuliikkiin. Tämä optio maksaa vain muutaman kympin lisää, mutta erityisesti reivaustilanteissa snörppi on verrattoman kätevä kiristää kun eri tarvitse kurkotella puomin päähän.

Genoa on noin metrin verran alaliikistä vanhaa purjetta pienempi. Genoa tehtiin radiaalileikattuna, koska sen pinta-ala ja muoto perustelevat lisäkustannuksen. Purjeesssa on luonnollisesti rullausvahvikkeet etuliikissä.

Alla kuvia uudesta kalustosta:

Isopurje

Isopurje

Genua

Genua

Pitäisi ehkä purjehtia enemmän ja rassata vähemmän niin näkisi useammin tällaisia maisemia

Pitäisi ehkä purjehtia enemmän ja rassata vähemmän niin näkisi useammin tällaisia maisemia

Lämppärin huolto

  By Kimmo | 20.4.2015 - 20:53 |
Kommentit pois päältä artikkelissa Lämppärin huolto

Joskus olen kuullut legendaa lämmittimestä, joka on toiminut koko kylmän kauden ongelmitta. No periaatteessa Melianin uusi / käytettynä ostettu lämppäri kyllä vielä puhalsi ihan mukavasti lämmintä ilmaa, mutta se alkoi pitämään melkoisia sivuääniä. Ei muuta kuin paketti irti veneestä ja pajalle ihmettelemään. Lämmintin on Eberspärcher D3L eli ei mikään ihan tuore malli.

Tämän huolto-ohjeen:

http://www.letonkinoisvarnish.uk/D3L_Service_1.html

ja maalaisjärjen avulla sain lämmittimen purettua. En tiedä oliko paloilman puhallinta ikinä irroitettu, koska sen O-rengas oli todella tiukassa kiinni.

Moottori ja paloilman puhallin + lämminvaihdin eritettu toisistaan

Moottori ja paloilman puhallin + lämminvaihdin eritettu toisistaan

Lopulta sain puhaltimen irroitettua ja pääsin käsiksi palotilaan. Puhallin piti jonkin verran rohinaa käsin pyöritettäessä. Se oli ainut potentiaalinen kohde, josta kummalliset sivuäänet voisivat tulla. En ymmärtänyt miten paketin saisi purettua siten, että sisällä oleviin laakereihin pääsisi käsiksi. Hölväsin koko paketin vaseliinilla ja WD40:llä, se tuntui auttavan jonkin verran.

Paloilman puhallin, jonka laakereissa epäilin olevan vikaa. Uudet huovat paikoillaan.

Paloilman puhallin, jonka laakereissa epäilin olevan vikaa. Uudet huovat paikoillaan.

Tilasin netistä uudet tiivisteet, huovat ja palotilan sydämen / eristeen (wick). Luulen, että sydäntä ei ollut vaihdettu koskaan ja se oli lähes kokonaan kadonnut. Jäljellä oli vain teräsverkko.

Palopesän sydän / eristeet olivat täysin mennyttä kamaa

Palopesän sydän / eristeet olivat täysin mennyttä kamaa

Palopesän uudet eristeet paikoillaan

Palopesän uudet eristeet paikoillaan

Olen tilannut ebaysta kokonaan uuden paloilman puhaltimen, mutta koska muut huolto-osat tulivat jo en malttanut olla laittamatta pakettia kasaan. Rahtasin lämppärin veneelle ja laitoin sen tulille. Nyt noin tunnin käymisen jälkeen laite pelaa loistavasti ja mitään sivuääniä ei kuulut. Lämmintä tulee myös normaaliin tapaan eli en onnistunut myöskään rikkomaan mitään kriittisiä osia 🙂

Kimmo

Pääsiäispurjehdus: Helsinki – Porvoo – Onas – Helsinki

  By Kimmo | 8.4.2015 - 21:35 |
2 Comments

Pitkäperjantai meni vielä laittaessa venettä purjehduskuntoon. Patjat kannettiin sisään ja uudet purjeet laitettiin paikoilleen. Genoa meni paikoilleen heittämällä, mutta ison ratsastajat eivät sopineet vanhasta syöttöaukosta sisään. Modausta odotellessa laitettiin reissua varten vielä vanha purje puomille.

Lauantain kauppareissun jälkeen purjehdittiin Jukan kanssa Porvooseen. Porvoonjokisuulla oli rannoilla vielä lunta / jäätä ja rantautuessa idästä vyöryi päälle lumisade. Matkan aikana siedettävä pysynyt lämpötila tipahti heti lähelle nollaa. Porvoon vierasvenesatama ei tarjonnut huhtikuun alussa mitään palveluita, mutta toisaalta kukaan ei ollut myöskään keräämässä maksuja. Anna hyppäsi Porvoosta kyytiin loppureissun ajaksi.

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Rantautuminen Porvoossa lumisateessa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoossa veneet olivat vielä tiukasti paketissa

Porvoosta ajettiin pienen avomerilenkin kautta Onakseen Merihaan veneseuran tukikohtaan. Täällä oltiin kevään ensimmäiset kävijät. Paikat olivat talvehtineet hyvin ilman mitään suurempia vahinkoja. Sää kirkastui ja yön pakkanen oli kuurannut laiturit ja jäädyttänyt lammikot. Lämppäri piti sisälämpötilan kuitenkin miellyttävänä. Villasukat oli kuitenkin tarpeen torjumaan pohjan läpi huokuvaa meren kylmyyttä. Mittari näytti koko reissun ajan vedenlämpötilalle lukemaa +2C.

Onaksessa

Onaksessa

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Jukka vei tutkaheijastimen mastoon

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.

Yöllä oli vielä pakkasta, joka kuurasi kannen ja laiturit.