Uusi kaasupullokotelo – osa 5

Laatikon rakentaminen jatkui kevyellä hiomisella, tasoittelin ennen kaikkea epoksin valumat. Epoksia joutui hölväämään ulkokulmiin reilusti, jotta maton sai tarttumaan 90 asteen kulmaan. Tämän jälkeen kaksi kerrosta ruskaa Miranolia sekä sisä- että ulkopuolelle. Lopuksi vielä läpivienti pohjaan, kahvat ja lukot paikoilleen.

Mutta mutta, kun sovittelin laatikkoa paikoilleen peräboksiin, niin kansi ei mahdukaan menemään pakoilleen. Takakulma on yksinkertaisesti liian korkea viistoon tilaan. Eli ei auta muuta kuin ottaa saha käteen ja tehdä takanteen vielä jonkinlainen viiste.

Lamoitu ja valumat hiottu maalausta varten

Lamoitu ja valumat hiottu maalausta varten

Kansi ensimmäisen maalauksen jälkeen

Kansi ensimmäisen maalauksen jälkeen

 

Sisäpuolet ensimmäiset maalikerroksen jälkeen

Sisäpuolet ensimmäiset maalikerroksen jälkeen

Tuuletusläpivienti

Tuuletusläpivienti

 

Laatikko valmiina mutta...

Laatikko valmiina mutta…

 

VHF puhelimen siirto

Melianissa oli ostettaessa vanha Philipsin Navigator GPS vastaanotin, jonka antenni oli kuitenkin rikki. Vähän aikaa suunnittelin laittavani heinon retrovehkeen kuntoon, jos vain mahdollista, mutta kesän aikana se korvautui Raymarinen plotterilla.

VHF oli puolestaan pultattu pöytään, jossa se vei jonkin verran tilaa kartoilta yms. Siitä syntyi ajatus purkaa vanha GPS kokonaan pois ja siirtää VHF ylös muun elektroniikan sekaan. Tätä varten piti askarrella vanerista asennuslevy. Levyyn sai myös kätevästi kytkimen ulkokaiuttimelle.

VHF ja tuleva etulevy

VHF ja tuleva etulevy

Sapluunalla piirretty malli, odottaa kuviosahaa

Sapluunalla piirretty malli, odottaa kuviosahaa

Kiinnikkeet väännelty alumiinista

Kiinnikkeet väännelty alumiinista

VHF tulee tuohon vanhan Philipsin GPS:n paikalle

VHF tulee tuohon vanhan Philipsin GPS:n paikalle

Konepelti auki

Konepelti auki

Asennus valmis, vasemmalla kytkin ulkokaiuttimelle

Asennus valmis, vasemmalla kytkin ulkokaiuttimelle

Vesiletkuista

Melianissa on kaksi vesitankkia, molempien salongin punkkien alla. Ykkös- ja kakkostankkia yhdisti letku, jossa on t-haara ja tulppa, josta veden saa laskettua pois. Letkussa ei kuitenkaan ollut sulkua, jolla tankit saisi erotettua toisistaan. Kakkostankki olisi hyvä saada oman sulun taakse, näin voi ensin käyttää toisen tankin tyhjäksi ja silloin tietää varmasti, että vettä on vielä 50% jäljellä.

Kun aloin purkamaan letkuja, kävi nopeasti selväksi, että ainut tapa saada ne auki oli leikata puukolla rikki. 30-vuotta vanhat letkut olivat kivikovia ja klemmarin olivat jumittaneet ne liitoksiin lujasti kiinni. Melkoisen punkkien koloissa ähkimisen jälkeen vanha systeemi oli purettu. Samalla selvisi, miksi tankkien täyttäminen piti tehdä niin hitaasti. T-haara oli sisältä jo melkein muurautunut umpeen ruosteesta ja muusta töhkästä. SVB:n joulupukki toi laatikollisen LVI-osia, sisältäen mm. haaroitinsulun, jolla saa tankit erotettua ja tarvittaessa laskettua vedet pilssin kautta pihalle.

Vanha, lähes umpeutunut, T-haara + tulppasulku.

Vanha, lähes umpeutunut, T-haara + tulppasulku.

30 vuotta vanhat letkut ovat täysin kovettuneet

30 vuotta vanhat letkut olivat täysin kovettuneet

Uusi sulku paikoilllaan

Uusi sulku paikoilllaan

Uusi kaasupullokotelo – osa 4

Laatikon rakentaminen etenee. Puutyöt on nyt tehty ja laminointi aloitettu. Bilteman 1,5 litran epoksisatsista on mennyt noin puolet ja näyttää siltä että se riittää kaikkien kulmien laminointiin ulkoa ja sisältä.

Kuivumista odottellessa vääntelin alumiinista ”kulmaraudat”, joilla laatikon saa tukevasti kiinni pitkittäislaipioon. Alumiinilistasta on kovaa vauhtia tulossa mun suosikkimateriaali. Metrin pätkä maksaa Bauhausissa muutaman euron, se ei tarvitse mitään pintakäsittelyä ja kestää hyvin taivuttelua isoihinkin kulmiin, kuten viimeinen kuva näyttää.

Pohja ja kansi kasassa

Pohja ja kansi kasassa

Kanteen liimasin sisäpuolelle vaneririmat, jotka pitävät sen paikallaan

Kanteen liimasin sisäpuolelle vaneririmat, jotka pitävät sen paikallaan

Sisäpuolelle laminoitu lasikuitusuikaleet, jotka takaavat laatikon vesitiiviyden

Sisäpuolelle laminoitu lasikuitusuikaleet, jotka takaavat laatikon vesitiiviyden

Kannen laminointia

Kannen laminointia

Alumiinista väännelty tuki, jonka päälle laatikko ruuvataan

Alumiinista väännelty tuki, jonka päälle laatikko ruuvataan

Itsenäisyyspäiväpurjehdus 2014

Perinteinen, järjestyksessään toinen, itsenäisyyspäiväpurjehdus purjehdittiin 6.12.2014. Kalustona jälleen s/y Inkeri. Keli oli lähes täsmälleen vastaava kuin viime vuonna. Aamulla satoi räntää ja tuulta merellä oli +10m/s. Tästä huolimatta retkue suuntasi päättäväisesti rantaan. Tällä kertaa Inkeri laitettiin vesille Hernesaaren kärjestä, josta lähtö purjein oli helpompi kuin Karusellilltä.

Alkuperäisenä ajatuksena oli käydä maissa Pihlajasaaressa, mutta lopulta rantautuminen ja purjeiden lasku tässä kelissä tuntui liian työläältä. Eli reitiksi valikoitui Pihliksen kierto ja rantautuminen Karusellille. Pihliksen ulkopuolella etelätuuli oli nostanut jo melkoisen allokon ja Inkeri ottikin muutamia mukavia surffeja.

Inkerin rikaamiseen ja pakkaamiseen trailerilta purjehduskuntoon menee reilusti alle tunti joten, katsotaan vieläkö tälle kaudelle keksittäisiin joku purjehdus.

Kipparina Antti, miehistössä Kimmo ja Anna

Mukavan tuntuinen purjehdussää heti aamusta

Mukavan tuntuinen purjehdussää heti aamusta

Inkeri rikattuna

Inkeri rikattuna

 

Purjeet paikoilleen, moottori oli varmuuden vuoksi peräpeilissa, mutta sitä ei tarvittu...

Purjeet paikoilleen, moottori oli varmuuden vuoksi peräpeilissa, mutta sitä ei tarvittu…

Inkeri vauhdissa

Inkeri vauhdissa

Suomenlippu hulmuten, taustalla Melkki

Suomenlippu hulmuten, taustalla Melkki

Uusi kaasupullokotelo – osa 3

Niinhän siinä kävi, että ensimmäisellä yrityksellä laatikosta tuli liian iso ja se ei mahtunut luukusta sisään. Pahvimallin avulla hahmottelin minkä kokoinen laatikkon mahtuu. Madalsin laatikkoa mallin mukaan ja nyt sen saa juuri sopivasti sujautettua perälaatikkoon.

Kun pyörittelin koteloa huomasin, että se onkin fiksuilta asentaan ruorikotelon seinää vasten. Silloin kotelon saa kiinnitettyä tukevasti pikältä sivulta läpipulteilla. Lisäksi alapuolelle on helppo tehdä tuet. Ja edelleen näin perälaatikosta jää vielä mahdollisimman iso osa muun roinan säilyttämiseen. Ainut huonopuoli uudessa paikassa on, että kaasuputkea joutuu todennäiköisesti jatkamaan. Kaasulinjan letkuosuuden maksimipituus on ilmeisesti 1,2m. Pitää vielä mitata, jos letkun maksimipituus kuitenkin riittää.

 

Päädyn uusi profiili

Päädyn uusi profiili

Uusi muoto

Uusi muoto

Uuden suunnitelman mukainen asennuspaikka

Uuden suunnitelman mukainen asennuspaikka

Uusi kaasupullokotelo – osa 2

Ja sitten rakentamaan. Hain Bauhausista täyden levyn 6,5mm vaneria, jota kotelon runko rakennetaan. Aluksi tein kaksi levyä, joihin sahasin kaasupullon kokoiset reiät. Nämä liimataan laatikon pohjella antamaan tukevuutta ja toisaalta syvennykset pitävät pullot paikoillaan.

Seuraavaksi sahasin laatikon varsinaisen pohjan ja sivut. Vaikka leikkasin pahvimallissa kulmat pois taidan tehdä laatikosta kuitenkin suorakulmaisen. Ylimääräiset kulmat monimutkaistavat rakennetta ja kannen tekoa tarpeettomasti. Tilan säästö ei kuitenkaan ole niin merkittävä.

Laatikko on nyt kasattu pienillä nauloilla. Seuraavaksi pitää käydä veneellä sovittamassa mahtuuko tämän kokoinen laatikko takaboksin luukusta sisään ja pystyykö pullot vielä saamaan laatikosta ulos. Jos ei mahdu, pitää reunoja madaltaa ja tehdä kanteen vastaavasti korkeammat reunat.

Tästä se lähtee, täysi levy 6,5mm vaneria

Tästä se lähtee, täysi levy 6,5mm vaneria

reikälevyt pitävät pullot paikoillaan

reikälevyt pitävät pullot paikoillaan

Vanhat akut hyötykäytössä

Vanhat akut hyötykäytössä

Lisää sahaamista

Lisää sahaamista

Kotelo "hepattu" kasaan nauloilla

Kotelo ”hepattu” kasaan nauloilla

 

Uusi kaasupullokotelo – osa 1

Melianissa on ollut 2 kpl 2kg kaasupulloja. Nykyiseen laatikkoon mahtuisi varmaan yksi 5kg pullo, mutta kaksi pulloa on paljon kätevämpi, koska toisen tyhjentyessä on voi vaihtaa ”varapulloon” ja tietää, että 50% kaasua on vielä jäljellä. Viime kesän reissulla 2kg kaasupullo riitti reilut 2 viikkoa. Eli pidemmille reissuille kapasiteettia tarvitaan lisää.

Projekti aloitettiin purkamalla vanha kotelo pois. Kotelossa on oikeaoppisesti tuuletus alaosasta veneen rungon ulkopuolelle. Kaasu on ilmaa raskaampaa, joten se valuu alaspäin ja pahimmillaan, jos tuuletus ei ole kunnossa, veneen pilssiin.

Uusi kotelo on tarkoitus rakentaa kahdelle 5kg pullolle. Periaatteessa takaboksiin voisi mahtua myös 11kg + 5kg kombo, mutta ongelmaksi tulee miten saata kotelo ja pullot mahtumaan järkeväksti luukusta sisään. Vanhaa koteloakin joutui pyörittämään melkoisesti, jotta se suostui taipumaan takaboksista ehjänä ulos.

Mallinsin uuden kotelon pohjan ja sivuseinät pahvista. Tällä pyrin varmistamaan, että valmis laatikko myös pystytään asentamaan paikoilleen. Kotelo on tarkoitus rakentaa vanerista, kulmiin laminoidaan lasikuitumatto, jotta laatikosta tulee varmasti vesi- / kaasutiivis.

Vanha kaasupullokotelo, johon mahtui 2kpl 2kg pulloja

Vanha kaasupullokotelo, johon mahtui 2kpl 2kg pulloja

Tuuletusletkulle on vesirajan yläpuolella läpivienti

Tuuletusletkulle on vesirajan yläpuolella läpivienti

Tähän tilaan pitäisi rakentaa uusi isompi kotelo

Tähän tilaan pitäisi rakentaa uusi isompi kotelo

Laatikon pohjan piirtäminen

Laatikon pohjan piirtäminen

Laatikon pohjakuva ja sivuseinät

Laatikon pohjakuva ja sivuseinät

 

Keulastaagi

Sunnuntaina kävin uudelleen Sirpalesaaressa irrottamassa etustaagin foilin sisältä. Sain rullan alaosan purettua parilla isolla jakoavaimella ja lämmittämällä ”kaasutoholla”. Vaijeripäätteen kiila oli kuitenkin niin lujassa, että vanha staagi piti katkaista. No vaihtoonhan se on joka tapauksessa menossa. Vaijeri näytti katkaistunakin täysin ehjältä ja hyväkuntoiselta. Silti kaikkien vaijereiden uusiminen samalla kertaa tuntuu kannattavalta. Eipähän tarvitse tulevina vuosina murehtia siitä mitä foilin sisällä on piilossa.

 

Lämmittäminen "notkistaa" kierrelukitetta, jolloin avaaminen helpottuu

Lämmittäminen ”notkistaa” kierrelukitetta, jolloin avaaminen helpottuu

Pääte auki, mutta kiila ei irronnut, vaijeri oli katkaistava

Pääte auki, mutta kiila ei irronnut, vaijeri oli katkaistava

Katkaisun jälkeen voi todeta, että säikeet olivat kyllä hyvässä kunnossa...

Katkaisun jälkeen voi todeta, että säikeet olivat kyllä hyvässä kunnossa…

Mastotöitä

Kävin tänään Sirpalesaaressa asentamassa / vaihtamassa Melian mastoon uusia falleja. Paaran spinnufalli vaihdettiin jo kesällä, styyran falli puuttui kokonaan. Sen pudottaminen masto pystyssä ei onnistunut, koska köyden pää tökkäsi maston sisällä aina johonkin. Melianissa on Seldenin masto, josta hatun saa helposti irti. Yläkautta sain ongittua paikoillaan olevan fallin, johon teippasin toisen uuden fallin. Nyt se tuli läpi helposti koko mastoputkesta. Pajalla oli jo pleissanut valmiiksi uudet fallit isolle ja genoalle. Ne vedin pakoilleen vanhojen fallien ja veronarun avulla.

Mastoa laskettaessa alavantissa oli yksi katkennut säie. Seisovan rikin iästä ei ole mitään tietoa, todennäköisesti se on alkuperäinen. Vantit ja takastaagi ovat Baltic Rigginillä uusittavana. Rikaajan kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että myös etustaagi kannattaa ja pitää vaihtaa samalla. Tänään purin Furlexin köysirummun, mutta vaijeripääte ei mukana olleilla työkaluilla auennut. Ajatus on siis vetää vaijeri läpi foilista ja pujottaa uusi tilalle. Alapäähän laitetaan sitten vastaanvanlainen ruuvattava vaijeripääte.

Toiset näköjään haluaa jatkaa kautta mahdollisimman pitkään.

Toiset näköjään haluaa jatkaa kautta mahdollisimman pitkään.

Paaran fallin lenkki ongittu maston päästä ulos

Paaran fallin lenkki ongittu maston päästä ulos

Teipattu paketti vedetty maston läpi. Styyran falli pujotetaan tämän jälkeen vielä omasta ulostulostaan maston toisella puolella.

Teipattu paketti vedetty maston läpi. Styyran falli pujotetaan tämän jälkeen vielä omasta ulostulostaan maston toisella puolella.

Uudet fallit orrella.

Uudet fallit orrella.

Furlex purettuna, vaijeripääte ei auennyt mukana olevilla työkaluilla.

Furlex purettuna, vaijeripääte ei auennyt mukana olevilla työkaluilla.

Tunnelmakuvaa SPS:n mastotelineiltä, onneksi ei tuullut, muten olisi ollut sormet jäässä.

Tunnelmakuvaa SPS:n mastotelineiltä, onneksi ei tuullut, muten olisi ollut sormet jäässä.