Skye ja Stornoway

St. Kildalta lähdettiin illalla, jotta oltiin aamulla Sound of Harrisin salmessa, johon haluttiin saada myötävirta. Salmessa olevassa Leverburgissa pysähdyttiin nopeasti tankkaamassa vedet ja siitä jatkettiin kohti Skyetä. Puolivälissä Little Minchin ylitystä tuuli kääntyi täysin vastaiseksi ja nuosi yli 30 solmu. Loppumatka mentiin useampi tunti moottorikryssiä, onneksi Loch Dunveganin perältä löytyi kohtuullisen suojainen ankkuripaikka. Ja illalla tuuli hyytyikin sitten merkittävästi. Loch Dunveganissa käytiin katsomassa MacLeodien linnaa ja museota. Seuraavaksi jatkettiin Carbostiin Loch Harportissa, jossa on Taliskerin tislaamo, sekä mainio Old Inn pubi. Pubin poijussa roikuttiin sitten taas pari ylimääräistä päivää kovien tuulien vuoksi. Portree käytiin katsastamassa bussilla.

Maisemien vuoksi päätettiin kiertää Skye ja ajaa mantereen väliset salmet, Sound of Sleat ja Kyle Rhea. Maisemien katselua rajoitti jälleen kerran melkoinen sade, joka tällä kertaa vei myös kaikki tuulet. Moottorimarssilla ajettiin siis koko loppumatka kaatosateessa. Kyle of Lochalshista jäi mieleen ehkä reissun paras kalaravintola rautatieasemalla. Muutoin kylä ei kummia tarjonnut. Tomi ja Tytti hyppäsivät täällä pois kyydistä. Paluumatkan alkamisen tuntua lisättiin sillä, että jolla pakattiin keulapunkan alle, tästä eteenpäin yövytään, ainakin suunnitelman mukaan vain marinoissa tai merellä.

Nyt ollaan Stornowayssa pitämässä taas keliä pari päivää ja huomenna bunkrataan vene täyteen ruokaa paluumatkaa varten. Syviä matalapaineita on mennyt yli noin kerran viikossa, joka on tarkoittanut, että Navtex täyttyy myrskyvaroituksista. Nytkin oli 8 boforin tuulia käytännössä kaikilla pohjoisatlantin sääalueilla. Täältä matkuu Orkneyn Kirkwalliin ja sieltä Tanskan salmien kautta Itämerelle.

 

Loch Harport, taustalla Cuillin vuoristoa.

Loch Harport, taustalla Cuillin vuoristoa.

Kyle of Lochalsh, taustalla Skye Bridge

Kyle of Lochalsh, taustalla Skye Bridge

Stornoway

Stornoway

Myyttinen St Kilda

Myyttinen St Kildan saari oli yksi Skotlannin retken pääkohteista. Pieni vuoristoinen saariryhmä sijaitsee noin 40 mailia länteen Ulko-Hebrideiltä, käytännössä siis Pohjois-Atlantilla keskellä ei mitään. Saarella on ollut asutusta kivikaudelta aina 1930 luvulle asti, jolloin viimeiset asukkaat pyysivät ”evakuointia” parempiin oloihin. Kannattaa lukea saaren huikeasta historiasta enemmän esim. Englanninkielisestä wikipediasta: https://en.wikipedia.org/wiki/St_Kilda,_Scotland

Säiden puolesta tarvittiin hyvä ikkuna, jotta saaren kohtuullisen suojattomaan lahteen voi ankkuroida. Barralta lähdettiin aamulla kryssimään pohjoistuuleessa, jonka pitäisi kääntyä länteen ja näin tarjota parin päivän mahdollisuuden olla St Kildalla. Noin 70 mailin matkaan varattiin koko päivä ja yö. Illalla päästiin jo aika lähelle saaria, mutta pimeys ehti ensin ja näin ollen jouduttiin hieman kiertelemään saarten ulkopuolella ennen auringon nousua.

Sisällä lahdessa oli kolme venettä, joista yksi ankkurissa ja pari lahdella olevissa poijuissa. Me otimme kiinni myös poijuun aikomuksena ottaa pienet nokoset ja sitten selvittää voiko poijuja käyttää. Muutaman tunnin kuluttua meidät herätti ulkoa kuuluva tööttäily ja huutelu. Kävi selväksi, että poijut kuuluivat päivämatkoja tekeville turistiveneille, joten meidän piti siirtyä ankkuriin.

Parin päivän aikana kierrettiin saaren kylän rauniot ja historiasta kertova museo, sekä kiipeiltiin rantapenkereillä ja vuorilla. Saaren korkeimmat huiput nousevat melkein 500 metriin asti. Mukaan kaivettiin Melianin kaappien pohjalta suomalaista Pirkka kolmosolutta ja Jyväshyvän kaurakeksejä. Muuta suomalaista ruokaa veneestä ei enää löytynyt. Näkymät ovat huikeat ja paikan historia sekä eristenäisyys tuntuvat käsittämättömiltä. Säät olivat tutun vaihtelevat, juuri kun päästiin korkeimman vuoren huipuille, saatiin päälle taas vesikuuro. Myös näkyvyys ylhäällä hupeni melkoisesti, joten laskeutuminen ja oikean reitin löytäminen muuttuivat vähän haastavammaksi.

Saarella on myös moderneja rakennuksia armeijan jäljiltä ja kaupalliset toimivat edelleen huoltavat saaren tutka-asemia. Toisena aamuna aamupalan taustalla kuului iloinen piipitys catepillarin siirrellessä jotain konttia varastoalueella. St Kildalta jatketaan yöpurjehduksella takaisin sisäsaaristoon, kohti Skyetä. Ensi viikolla on taas luvassa syvä matalapaine, jota pitää pitää silmällä…

Kirjoitettu ankkurissa St Kildan Village Bayssa 30.07.2015 klo 17:25.

Kimmo

St Kilda Village Bay, turistipaatit poijuissa ja Melian ankkurissa lahdella

St Kilda Village Bay, turistipaatit poijuissa ja Melian ankkurissa lahdella

Kylän raunioita ja kääpiölampaita

Kylän raunioita ja kääpiölampaita

Pyöreät kivimajat ovat olleet varastotiloja

Pyöreät kivimajat ovat olleet varastotiloja

Huikeita maisemia

Huikeita maisemia

St Kildalla on Britannian korkeimmat jyrkenteet, korkeimmat yli 300 metrisiä

St Kildalla on Britannian korkeimmat jyrkenteet, korkeimmat yli 300 metrisiä

Korkeimmalla huipulla oli kivikasa - ja yllätys yllätys suota.

Korkeimmalla huipulla oli kivikasa – ja yllätys yllätys suota.

Koko porukka tutka-asemalla. Tässä vaiheessa oli vielä hyvä näkyvyys.

Koko porukka tutka-asemalla. Tässä vaiheessa oli vielä hyvä näkyvyys.

Tobermory, Coll, Eriskay, Barra…

Heikot tietoliikenneyhteydet ovat hieman lannistaneet raportointi-intoa. Saaria ollaan kuitenkin ahkerasti kierrelty. Välillä ollaan oltu ankkurissa autioissa lahdissa, paikalliskielellä Loch, välillä taas kylien laitureissa. Paikkoja, jossa ollaan käyty ovat mm. Tobermory, Coll, Eriskay ja nyt ollaan Barran Castle Bayssa. Tuulet ja säät ovat olleet edelleen vaihtelevia. Täällä Ulko-Hebridien eteläosassa saaret ovat vähän pienempiä ja matalampia, joten sadetta ei ole saatu ihan niin paljon kuin sisäsaaristossa.

Tobermoryssa käytiin katsomassa aidot skotlantilaiset Highland Gamesit. Erittäin hauska tapahtuma, jossa oli rennolla otteella järjestettyjä yleisurheilulajeja, sekä kuuluisat raskaan sarjan lajit tukinheitosta erilaisiin moukarinheittoihin. Lisäksi joka saarella ollaan kävelty / kiipeilty paljon. Täällä Ulko-Hebrideillä maasto alkaa olemaan paljon karumpaa ja kivisempää, sellaista mitä oltiin odotettukin.

Alla kuvia matkan varrelta:

Tobermoryn lahti ja kylä

Tobermoryn lahti ja kylä

Vesiputous Tobermoryn lountopolulla

Vesiputous Tobermoryn lountopolulla

Tobermory Highland Games

Tobermory Highland Games

Ankkurilahti Collilla

Ankkurilahti Collilla

Ylityksellä Ulko-Herbrideille nähtiin Delfiinejä ja jättiläishaita (Basking Sharks)

Ylityksellä Ulko-Herbrideille nähtiin Delfiinejä ja jättiläishaita (Basking Sharks)

Patikointia ja kiipeilyä Eriskaylla

Patikointia ja kiipeilyä Eriskaylla

Islay – Myrsky

Tässä pieni tunnelmapala 17.07 illalta:

Tuulta oli tosiaan ”riittävästi”. Satamaan tuli sisään jonkin verran maininkia, joka sai veneet pomppimaan ja nykimään köysiään. Mitään sen dramaattisempaa ei kuitenkaan millekään veneelle käynyt, vaikka jokaisessa varmaan vietettiin enemmän tai vähemmän uneton yö. Tuuli rauhoittui vasta aamulla ja me lähdimme jatkamaan matkaa takaisin kohti pohjoista.

Kimmo

Jura ja Islay

Nämä saaret lienee kaikille tuttuja nimeltä ainakin Whisky pullojen kyljistä. Juralla on itse asiassa jäljellä vain yksi nykyään saaren nimeä kantava tislaamo, Islaylla sitten jo useampia.

Juralla olimme kiinnittyneenä saaren ainoan isoimman kylän edustalla poijussa. Osa porukasta kävi rannassa olevassa tislaamossa, minä kävin renkimässä maastossa. Vuokrasin pyörän ja poljin sillä saaren ainoaa tietä lauttasatamaan ja takaisin. Maisemat olivat uskomattomia, mutta niin välillä myös tien kaltevuuskulmat. Tein pari nousua hauskan näköisille mäentöppyröille (kännykästä oli virta loppu, joten ei kuvia, sorry). Samalla tuli löydettyä Skotlantilainen erikoisuus: mäkisuo. Täällä on satanut koko alkuvuoden poikkeuksellisen paljon. Ja sen huomaa maastossa, jossa on todella märkää. Eli tuntuu siltä, että kokoajan tarpoo ihan oikeassa suossa, vaikka kallistusta rinteessä olisi lähelle 20 prosenttia.

Juralta tultiin Islaylle Port Ellenin Marinaan. Eilen vuokrattiin auto ja kierrettiin saaren nähtävyyksiä ja tietenkin tislaamoita. Täällä ollaan ainakin vielä huomiseen, koska Pohjois-Atlantilta vyöryy matalapaine, joka tuo jopa 20m/s tuulia ensi yöksi. Ehkä huomenna iltapäivällä päästään jatkamaan matkaa.

Nettiyhteydet saarilla on kiven takana. Kirjoitan tätä Port Ellenistä löytyneestä ”Cyber kahvilasta”, joka on kai lähinnä jonkinlainen nuorisotalo. Meillä on myös kaksi paikallista prepaid liittymää, mutta eipä niistä ole paljoa apua, kun puhelimet eivät yleensä löydä verkkoa ollenkaan.

 

Fallit ja isopurje sidottu kunnolla, tuulta odotellessa...

Fallit ja isopurje sidottu kunnolla, tuulta odotellessa…

Port Ellenin marinaa, tämä on itse asiassa normaalisti paikallisten laituri, mutta kaikki veneet siirtyivät eilen siihen, koska se on varsinaista vieraslaituria suojaisempi.

Port Ellenin marinaa, tämä on itse asiassa normaalisti paikallisten laituri, mutta kaikki veneet siirtyivät eilen siihen, koska se on varsinaista vieraslaituria suojaisempi.

Port Ellen

Port Ellen

Näkymää satamalahden suulta merelle.

Näkymää satamalahden suulta merelle.

Lomalla

Olin henkisesti asennoitunut siten, että kolme ensimmäistä viikkoa on on siirtopurjehdusta, jossa edetään parasta mahdollista vauhtia kohti määränpäätä. Tavoite eli Fort William saavutettiin muutama päivä etuajassa. Ja kyllähän Caledonian kanavan läpi ajelu oli jo ihan leppoisaa hommaa. Erityisesti kanavahenkilökunnan superiloinen ja auttava asenne jäi mieleen. Ylöspäin menevissä suluissa on enemmän jännitystä, kun vene saattaa vähän tempoilla virtauksessa. Alaspäin mentäessä ei virtausta edes huomaa, kunhan laskee vähän köysistä löysää muurin kohotessa ylöspäin veneen vierellä.

Sää on ollut todella vaihtelevaa. Kaikissa turistioppaiden kuvissa näkyvää auringonpaistetta on saatu aikalailla vähän. Sadetta sitten melkein joka päivänä. Meillä oli tarkoituksena käydä vaeltamassa Ben Nevisillä – Britannian korkein vuori – kun oltiin kanavalla, mutta sateiset säät eivät oikein houkuttaneet. Voi olla, että vuokraamme vielä auton jostain ja teemme uuden yrityksen.

Nyt ollaan ankkurissa Loch Craignishilla Juran saaren koillispuolella. Maisemat ovat todella jylhiä. Eilen pumpattiin jolla ja käytiin kävelemässä lähisaaressa. Tai lähinnä kahlaamassa lähes miehenkorkuisessa saniaisviidakossa ja heinikossa. Odotuksena oli jotain mukavaa nurmikkoa tai kanervikkoa, joten rehevyys tuli kyllä yllätyksenä.

Tänään aamulla kiivettiin mantereen puolella olevalle ~250m korkealle mäelle. Sade oli kastellut aluskasvillisuuden, joten reissusta tuli melkoisen märkä. Ja huipulle päästyä tuli tietenkin sumu, joka esti maisemien ihailun. No mäkiä täällä riittää.

Nyt (12.07.2015 – 15.07) ajellaan koneella tyynessä (ja sumussa) kohti Juran saarta, jossa on tarkoitus ankkuroitua Lowlandman’s Bayhin.

Ben Nevis Loch Lochylta nähtynä

Ben Nevis Loch Lochylta nähtynä

Perusnäkymä Skotlannista

Perusnäkymä Skotlannista

Viidakossa?

Viidakossa?

~250m töpppyrä

~250m töpppyrä

Maisemia jostain "puolivälistä" mäkeä

Maisemia jostain ”puolivälistä” mäkeä

Pohjanmeren ylitys: Helgoland – Inverness

Lähtö

Aamupäivän saarikierroksen, bunkrauksen ja lounaan jälkeen lähdettiin Helgolandista merelle. Lähdössä oli tälläkien kertaa hieno keli. Tuuli puhalteli kaakosta +20 knotsia, joten satamasta ulosajon jälkeen nykäistiin genoa auki ja lähdettiin laskettelemaan hyvää vauhtia myötätuuleen. Lämpötilat olivat merelläkin T-paita luokkaa, vahdit laitettiin heti pyörimään ja purjehdus tuntui mainiolta. Alkuillasta lännen puolelta alkoi nousemaan tumma laaja pilvirintama, joka toisi yöksi melkoisesti toimintaa.

Eeppinen ukkosmyrsky

Kohta pilvestä alkoi näkymään myös välähtelyjä ja koko rintama lähestyi tasaisesti. Tutkallakin seurattiin sadealueen lähestymistä, mutta pakoreittiä ei oikein ollut. Illan pimetessä valoshow oli vaikuttava, suurin osa salamista löi ylhäällä pilvissä, mutta aina välillä niitä iski alas asti. Tuuli oli kovin vaihtelevaa ja pidimme purjeita ylhäällä, koska toiveissa oli vielä päästä kiertämään rintamaa. Lopulta kun se tuli kuitenkin päälle, meillä oli genoa auki ja isossa vain yksi reivi. Genoa nykäistiin heti sisään ja sitten lähdettiin laskettelemaan rajussa myötätuulipuuskassa lähes tulosuuntaan. Tuulimittarin näytti jatkuvasti +50 solmun puuskia ja taivaalta satoi isoja pisaroita, joista osa oli jopa jotain kiinteämpää, ei kuitenkaan rakeita. Isoon saatiin tässä kelissä nykäistyä 2. reivi yllättävänkin helposti. Maisemaa ja yläpuolista taivasta valaisi lähes jatkuva ilotulitus, onneksi edelleen vain pieni osa salamista tuli veteen asti. Vähän kuin olisi purjehtinut rikkinäisen loisteputken alla. Pahin myräkkä kesti ehkä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen tuuli laski 30 solmun tuntumaan. Vene käännettiin toiselle halssille, joka veisi meidät nopeammin rintaman läpi.

Rintaman jälkeen jatkui vesisade, mutta tuuli putosi muutamaan solmuun. Koneella jatkettiin poispäin rintamasta, samalla ajettiin kiinni menetettyjä maileja. Loppuyö katseltiin perässä ja sivuilla olevaa valoshowta, mutta mitään sen dramaattisempaa ei enää tapahtunut. Unta ei kukaan saanut ennenkuin aamupuolella yötä, vaikka punkassa käytiinkin vuoreen perään makailemassa.

2. päivä

Toinen päivä ollaan menty kevyessä tuulessa kryssien. Välillä suoraan kohti reittipistettä välillä luovien. Aamupäivällä kiusana oli sumua, mutta plotterin AISin näyttäessä laivojen sijainnin ei siitäkään oli niin suurta haittaa. Nyt odotellaan jälleen ennusteiden lupaamia itätuulia, joilla saadaan paljon maileja alle.

Eilisen yön tapahtumia kerrattiin tietenkin veneessä. Positiivista oli, että mitään ei mennyt rikki, isopurjeessa, joka otti vastaan pahimman höykytyksen ei näy mitään kulumisen merkkejä. Myös miehistö, allekirjoittanut mukaan lukien, on jo naureskellut tapahtumalle. Jukka oli ruorissa rintaman iskiessä ja ajoi läpi koko pahimman höykytyksen. Allekirjoittanut huuteli suuntia ja hoiteli Tomin kanssa purjeita.

Kirjoitettu vapaavahdissa 3.7.2015 17:00.

3. päivä

Pohjanmeri on hämmentävän vaaleansininen, ei kuitenkaan ihan tropiikin turkoosi. Olisin kuvitellut, että se olisi jotakuinkin samanlainen kuin Itämeri, koska myös Pohjanmeri on matala, vain kymmeniä metrejä syvä. Ehkä meressä on jotakin elämää, ainakin yöllä nähtiin hienoa fosforeita perävanassa.

Eilen ilalla saatiin odotettu itätuuli, joka toi samalla melko sankan sumun. Vahvissa ei siis tarkkaavaisesta tähystämisestä ole juurikaan hyötyä, kun mitään ei näe. Mentiin luottaen elektronisiin apuvälineisiin, AIS:iin ja tutkaan. Sumu on jatkui puoleen päivään asti, nyt alkaa jo aurinkokin pilkistellä pilvien raosta.

Reipas myötätuuli saa veneen rullaamaan melkoisesti puolelta toiselle. Keittiössä pitää ruokailuvälineet kietoa pyyhkeeseen, koska muutoin ne kilkattavat laatikossaan puolelta toiselle. Vietin myös tovin kiilaten mauste-, pesto- yms purkit siten, että ne eivät kolkkaa puolelta toiselle.

Vrk matka eilisestä puolesta päivästä oli 123,5mpk ennätys tällä reissulla. Melinissa pidetään lokikirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Vähintään muutaman tunnin välein, yleensä vahvinvaihdoissa, kirjataan ylös mailit, sijainti, barometrin lukeja ja akkujen status. Akkuja seurataan, jotta tiedetään milloin niitä pitää ladata pyörittämällä konetta.

Kirjoitettu vapaavahdissa 4.7.2015 13:40

Melianin naviska

Melianin naviska

4. päivä

Illalla tuuli kääntyi lounaaseen, joka tarkoitti meille sivutuulta. Välillä tosin tuuli himmasi niin paljon, että oli laitettava kone käyntiin. Tämä olisi toki ollut tarpeen myös akkujen lataamiseksi. Nyt käytettiin myös tilaisuutta, eli lämmintä vettä hyväksi, ja koko miehistö pääsi käymään suihkussa.

Yöllä oli pari erikoistilannetta. 00:30 Jukka herätti vapaavahdin katsomaan ensimmäisiä pyöriäisiä, jotka tuli veneen keula-aaltoon leikkimään. 05:08 Melian ylitti nolla meridiaanin eli olemme nyt läntisellä pallonpuoliskolla.

Pyöriäisiä vierailulla aamupäivällä

Pyöriäisiä vierailulla aamupäivällä

Skotlannin kohteliaisuuslipusta oli sovittu, että se nostetaan kun maata näkyy. Rantaan on nyt alle 10 mailia, mutta taas on niin paljon sumua, että näkyvyys on selkeästi alle mailin. Tutkallakin pystyttiin kuitenkin vahvistamaan karttaplotterin väittämä maan olemassaolosta, joten nykäistiin lippu saalinkiin. Veneessä on mukana myös Iso-Britannian kauppalippu (ns. red ensign), mutta ajattelimme tukea Skotlannin itsenäisyyttä ainakin lipputtamisen verran.

Skotlannin kohteliaisuuslipun nosto

Skotlannin kohteliaisuuslipun nosto

Kirjoitettu vapaavahdissa 5.7.2015 14:35

Lopulta sumu hälveni sen verran, että saatiin maata näkyviin. Rannikko näyttää kartankin mukaan olevan aika korkea, harmi kun näkyvyys on näin huono. Tuuli hiipui muutama tunti sitten ja taas mennään koneella. Juuri laskettiin konetunteja ja polttoainetta pitäisi olla sen verran, että voidaan ajaa tarvittaessa koko loppumatka koneella. Tylsäähän se on, mutta toisaalta ei haluttaisi missata noin klo 12 olevaa myötävirtaa ja ylävettä. Seuraava ylävesi olisi sitten taas 12 tunnin päästä.

5.7.2015 21:18

Ensimmäiset näkymät maasta sumun vihdoin hävetessä.

Ensimmäiset näkymät maasta sumun vihdoin hävetessä.

5. päivä

Niinhän siinä kävi, että koko loppumatka ajettiin koneella. Yöllä välillä melkoisessa sumussa tutkan kanssa kalastusaluksia väistellen. Kiinni Invesnessin Marinassa oltiin 11:30 eli melkein täsmälleen neljä vuorokautta Helgolandista lähdön jälkeen.

Pohjanmerestä jäi mieleen lähinnä sumu, jota oli melkein koko ajan enemmän tai vähemmän. Laivoja ja öljynporauslauttoja nähtiin lähinnä plotterin ruudulta.

Helgoland ja linnut

Helgoland on hassun kaksijakoinen paikka. Vanha tax-free turismi on vielä joten kuten jaloillaan, vaikka EU onkin tullut ja suurelta osin pilannut hyvät bileet. Paikat olivat siistissä kunnossa lukuunottamatta saman lähistön muutamia kortteleita, jotka oli sellaista pikkukaupunkin ränsistynyttä takapihaa. Ruokapaikkoja ja kauppoja oli siis moninkertainen määrä verrattuna muuhun moneen eristyksissä olevaan pikkusaareen verrattuna. Lisäksi saarta pitivät tukikohtanaan muutamat tuulipuistoja rakentavat ja ylläpitävät yhtiöt. Näiden isot moottorikatamaraanit ajoivat työmiehiä kaukana ulapalla sijaitseviin tuulipuistoihin.

Kaupungin ulkopuolella avautui rantajyrkänteiden ja niittyjen maailma. Pohjoisnokan rantajyrkänteellä oli lintukolonia, jota asuttivat isot suulat, kavereinaan piemenpiä lintuja kuten lokkeja, myrskylintuja ja kiisloja. Suulat olivat sen verran kesyjä, että ne päästivät ihailemaan itseään muutaman metrin päästä. Alla video koosteena parhaimpia valokuvia linnuista.

Kesäpurjehdus Helgolandiin

Vaikka sulutuksen jälkeen saatiin noin kahden solmun vastavirta, meni ajoitus vuoroveden kanssa lopulta hienosti. Cuxhavenin kohdalla Elben suulla myötävirtaa oli jo 3-4 solmua. Ensimmäinen varsinainen purjehduskokemus vuorovedessä oli hämmentävä. Meillä oli koko matkan lähes täysin myötäinen tuuli. Vastavirrassa purjeet tuntuivat vetävän ja loki näytti hyviä lukemia, mutta GPS paljasti, että vauhtia on vain pari solmua. Ja sitten kun virta kääntyi, tuulimittari näytti vähenevää tuulta ja homma tuntui muutenkin lillimiseltä. Jälleen GPS paljasti, että vauhtia onkin melkoisesti, parhaimmillaan yli 8 solmua. Tasaisessa vedessä purjehtimaan opetelleen aistihavainnot vaativat siis kalibrointia.

Säiden puolesta purjehdus Brunsbüttelistä Helgolandiin oli hieno. Kanavasta joelle ajettiin illan viimeisessä valossa auringon jo laskettua. Laivaliikenne oli todella vilkasta, mutta onneksi väylän sivussa mahtui purjehtimaan. Sisään Hampuriin meni todella isoja konttilaivoja, paljon isompia kuin mitä Itämerellä milloinkaan nähdään. Täysikuu valaisi matkaa koko pimeän ajan ja nyt saatiin vihdoin myötätuulta. Yölläkään ei tarvinnut vetää kuravaatteita niskaan ja aamupäivällä suoritettiin kesän ensimmäiset oikeat t-paita purjehdukset. Perillä oltiin ennen puoltapäivää, nyt iltapäivällä veneessä on lämpöä reilusta +25 astetta.

Aamupäivällä merellä veneeseen istahti joku tunnistamattomaksi jäänyt pikkulintu levähtämään. Noin kymmenen minuutin jälkeen se havaitsi lajitoverinsa ja säntäsi sen perään kohti Helgolandia. Lisäksi bongattiin ainakin etelänkiisla ja reissun ensimmäiset suulat. Näitä nähdään varmasti myöhemmin lisää.

Elbellä, konttilaiva menossa Kielin kanavaan. Joella nähtiin tätä paljon valtavampia yksilöitä.

Elbellä, konttilaiva menossa Kielin kanavaan. Joella nähtiin tätä paljon valtavampia yksilöitä.

Vierailija, kuka tunnistaa?

Vierailija, kuka tunnistaa?

Melian kolmantena rivissä, kuvan ottamisen jälkeen veneitä tuli myös meidän ulkopuolelle parkkiin.

Melian kolmantena rivissä, kuvan ottamisen jälkeen veneitä tuli myös meidän ulkopuolelle parkkiin.

Vapaapäivä Brunsbüttelissä

Tänään on vietetty ansaittua vapaapäivää Brunsbüttelissä. Matka Helsingistä kesti melko tarkalleen viikon, josta maissa Rönnessä oltiin vain noin 10 tuntia. Loppumatkasta jouduttiin ajamaan melko paljon koneella ja tietysti myös koko Kielin kanava tultiin moottorilla. Brunsbüttel osoittautui mainioksi pysähdyspaikaksi. Rantaravintolasta sai hyvää kalaruokaa, kauppa on parin sadan metrin päässä, vedet ja diesel tankit saatiin täytettyä.

Kanavaliikenne kulkee ihan vierestä. Laivoja menee ohi koko ajan ja veneen sisällä kuuluu todella erikoinen meteli kun laivat kiihdyttävät ulos sulusta kanavalle. Ja laivat menevät kirjaimellisesti ihan vierestä, lähimillään alle 20 metrin päästä. Koko miehistö nukkui kuitenkin pitkät yöunet, sen verran matkan rasitukset ilmeisesti painoivat.

Brunsbüttel Yachthafen ihan sulkujen kyljessä.

Brunsbüttel Yachthafen ihan sulkujen kyljessä.

Liikkuva konttikasa

Liikkuva konttikasa

 

Virtakarttoja ja vuorovesitaulukoita tutkittiin ankarasti ja päätettiin, että lähdetään tänään illalla Elbelle noin kymmenen maissa. Vuoksi on tällöin tulossa vielä osittain sisään, mutta silti meidän pitäisi saada myötävirta pisimmäksi ajaksi. Tavoitteena ehtiä huomenna valoisan aikaan Helgolandiin, johon matkaa on noin 50nm.

Kimmo