No niin sain uuden mittarin ja shuntin ja kävin heittämässä ne veneellä kiinni. Piuhat ja muut valmistelut oli tehty jo ensimmäisellä asennuskerralla, joten asennus kävi nopeasti. Ja Voila! Mittari näyttää nyt kulutuksen ja latauksen.
Kulutus
Lataus
Tämän projektin idea on pöllitty Nautorilta Swan 45OD veneestä. Kisasin muutaman kauden Two Fastilla ja veneen mukana oli kisoja varten täydellinen toppaussetti kaikille sisällä oleville kalusteille. Avomerikisoissa miehistö voi rymytä sisällä rauhassa liivit ja valjaat päällä ilman että tarvitsee varoa naarmuttamasta kalusteita. Melianissa salongin pöytä on vielä käsittämättömän hyvässä kunnossa, joten halusin siihen vastaavanlaisen suojan avomerilegejä varten. Melianissa vessa on vielä keulassa, joten trafiikkia pöydän sivuitse riittää.
Suoja ommeltiin varustekankaasta, jonka tilasin Shelbyltä, sisälle ommeltiin lisäksi toppaus paksusta huovasta. Suojaan tehtiin tarranauhoilla kiinnittyvä luukku, jotta pöydässä olevaan säilytystilaan pääsee ottamatta suojaa kokonaan pois. Suojan etuosa tulee kiertämään maston ympäri, josta se kiristetään tarranauhalla paikoilleen. Tämä voidaan tehdä vasta keväällä kun masto on taas paikoillaan.
Mä en ollut koskenut ompelukoneeseen sitten ala-asteen, joten Anna auttoi tämän projektin kanssa. Loppuvaiheessa hoidin kuitenkin kaikki ompelut itse. Ihan superhyvää jälkeä ei kyllä tullut, mutta onneksi tämä on käytössä vain siirroilla yms.
Kankaan leikkaaminen
ja ompelua
Ompelukoneen ajokortin kakkosvaihe!
Toppaukset ommeltu sivuille, päätyyn ja irrotettavaan luukkuun.
Sovitus on vähän reilu, mutta eiköhän tuo paikoillaan pysy
Laitoin jo ensimmäisenä kesänä Melianiin SmartGauge akkumittarin, joka ei tarvitse shunttia lainkaan. Mittarista näkee molempien akkujen jännitteet, sekä hupiakkujen varaustilan prosentteina. Varaustilan näyttö on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja mielestäni myös luotettavaksi. Siirtolegeille moottori käynnistettiin aina kun mittari tippui lähelle 50%.
Halusin mitata kuitenkin tarkemmin virran kulutusta ja latausta, joten shuntillinen mittari on ainut vaihtoehto. Päädyin Weman ampeerimittariin, joka on kyllä melko arvokas, mutta toisaalta mulla oli Marineaan yksi lahjakortti, joten ostos ei kirpaissut niin kovasti.
Asennuksessa jouduin piirtelemään vähän sähkökuvia ja muuttamaan hieman lataukseen liittyviä kytkentöjä. Weman shuntti kytketään poikkeuksellisesti pluspuolelle. Kun olin mielestäni saanut kaikki kytkennät tehtyä en saanut mittarista ulos mitään muuta lukemaa kuin ”-155”. Kävin kytkennät useaan kertaan asennusohjeen kanssa läpi. Asennusohje on melkoisen niukka eikä sisältänyt varsinaisesti mitään vianetsintää helpottavaa tietoa. Lopulta mittasin yleismittarilla shuntista mittarille menevän jännitteen ja se oli käytännössä no. Shuntin tarrassa on arvot 0,5 – 4,5V eli tuota sieltä ilmeisesti pitäisi tulla, manuaali ei puhu tästä asiasta mitään.
Shuntti ja mittari palasivat nyt takaisin maahantuojalle tarkastettavaksi ja ainakin shuntti menee todennäköisesti vaihtoon.
Paneelissa oli sopivasti yksi mittaripaikka vielä tyhjillään
Vasemmalta: automaattirele, pienempi maasähkölaturi, lämppärin sulake, paneelin säädin ja mittarin shuntti koeasennuksessa.
Shuntin pitäisi antaa 0,5 – 4,5 volttia mittarille, mutta sieltä ei tule käytännössä mitään.
Keulan verhoilusta jäi vähän materiaalia yli, joten päällystin uudelleen vielä byssan yläpuolella olevan paneelin. Tässä paneelissa oli aiemmin kiinni ärsyttävän kirkas loisteputkivalaisin, joten sen sai samalla korvattua parilla suuntaavalla LED-valolla. Alla kuvasarja koko prosessista.
Loput salongin verhoilut saavat odottaa ensi syksyyn. Viimeisestä kuvasta näkee, että nekin alkavat irtoilla liimauksista samalla tavalla kuin keulassa.
Taas ksyleenihommia…
Paraatipuoli liimattu, seuraavaksi kulmien leikkaus, taitto, liimaus ja niittaus
Pitkät sivut liimattu ja niitattu
Viillekkeet niitattu, ”nurjalta” puolelta näyttää vähän rujolta, mutta nämähän jäävät piiloon…
Uudet LED valot ja katkaisin paikoillaan.
Paneeli ruuvattu paikoilleen, sähköjohdot jäävät nätisti piiloon.
Pöytälevy ja klaffit olivat nyt oikean kokoiset, joten seuraavaksi oli vuorossa sarana upotusten jyrsiminen. Youtubesta olen katsellut muutamia videoita puu-upotusten tekemisestä. Niistä opin niksin, jossa upotuksen rajat tehdään aluksi terävällä mattopuukolla. Sen jälkeen yläjyrsimellä saa jyrsittyä helposti rajojen mukaan piirroksen mukaisen kolon.
Jyrsimisen jälkeen liimasin klaffien raunalistat paikoilleen. Puristimia riitti juuri yhteen klaffiin kerrallaan.
Terävällä mattopuukolla tehdään leikkaukselle rajat
Yläjyrsimellä tehdään kolot oikeaan syvyyteen rajoja noudattaen
Valmis kolo, jossa syvennykset saranamekanismille
Jyrsimisen jälkeen reunalistat voidaan liimata paikoilleen
Kun laitoin klaffit ja pöytälevyn rinnakkain paljastui paha moka! Yhden saranan kolot olivatkin väärässä paikassa. Hetken mietittyä ymmärsin mitä oli tapahtunut. Olin mitannut klaffien päästä 10cm, johon saranan ulkoreuna piti osua. Yhden saranan kohdalla olinkin laittanut väärän reunan merkkiin. Enkä ollut huomannut virhettä edes silloin kun piirsin klaffin kolon avulla merkit varsinaiseen pöytälevyyn. tuohon se kun pitää laittaa, koska muutoin koko homma pitäisi aloittaa alusta. Harmittaa…
Etsi kuvasta yksi virhe!
Melianissa on joskus ollut avotilassa pöytä, mutta se on hävinnyt aikojen saatossa. Etsiskelin netistä mallia minkälainen pöytä olisi paras ja törmäsin tähän upeasti tehtyyn pöytään:
https://seabrooksailing.wordpress.com/2011/08/12/cockpit-table-and-labor-day-cruise/
Erityisesti nostomekanismi on yksinkertaisuudessaan nerokas. Eli tältä pohjalta lähdin yrittämään suunnilleen samanlaista pöytää Melianin ruoritolppaan. Tiikit ostin Biltemasta, rakentamisessa mennään pitkälti käsityökaluilla, joka vähän rajoittaa tekemistä (pöytäsirkkeli ja tasohöylä olisivat tällaisissa hommissa kova juttu). Pöydän kokoa pituussuunnassa rajoittaa sitloodan pohjalle tuotu ison skuutti, jonka ploki tulee kohtuullisen lähelle ruoritolppaa. Eli sille pitää jättää riittästi tilaa. Toisaalta ei tällä pöydällä mitään iso dinneriä olekaan tarkoitus pitää.
Pöytälevyn liimaus kahdesta leveästä tiikkilaudasta.
Päätylistojen liimausta
Edelleen päätylistoja
Malli ja koko alkaa hahmottua
Käsityökaluilla mennään
Klaffikannen palikat höylätty ja sahattu
Ratkaisun sopivan työkalun arvoitukseen tarjosi Tuomas. Häneltä sain lainaan ”peltisen” 19mm tulppa-avaimen, jolla nyloc mutterin sai kiristettyä kunnolla. Nyt vaan odottelemaan kevättä ja maston pystytystä. Vasta sitten asennuksen pääsee testaamaan, toivottavasti kaikki kytkennät meni oikein.
Sopiva työkalu löytyi
Valmis paketti, johdot pitää vielä vetää nipparilla yhteen.
Melianin maston topissa oli vielä viime kesänä tavallisilla polttimoilla toimivat tricolor kulkuvalo ja ankkurivalo. Valon liitoksissa oli jo keväällä vähän ongelmia (yksi muovinen liittimen pidike oli murtunut). Vaihto LEDeillä toteutettuun kulkuvaloon on energiatehokkuudenkin kannalta järkevää. Hellan tricolorin hinta tosin on melkoisen suolainen, mutta toisaalta sen toimintavarmuuskin pitäisi olla hyvä, koska kuluvia osia ei polttimoiden tapaan ole.
Asennus on helppo, koska topissa on pieni alumiinin koroke, johon lamppu on pultatttu. Reiät ei tietenkään sopineet, mutta poralla voi tehdä uusia. Ainut ongelma tuli lampun kiristämisessä metalliseen runkoon. Hellan paketin mukana tuli 19mm avaimelle sopiva nyloc-mutteri. Ohjeessa sanottiin, että lopuksi se kiristetään paikoilleen. Jäin vaan ihmettelemään miten, kun 19mm hylsy ei koloon sovi ja kiintoavaimella ei ylety kiertämään. Jos joku on asentanut tällaisen Hellan LED tricolorin, niin antakaapa jotain vinkkejä kommenteissa.
Vanhan lampun pohja poistettu.
LED valon runko asennettu
Eräkaupasta ostettu kunnon myrskysytkäri toimii kutistesukan lämmittämiseen tuulisellakin säällä
Kutistesukka + vulkanoiva reippi suojaa liittimiä
Miten tämä mutteri pitäisi kiristää? Hylsy on liian iso ja kiintoavaimella ei ylety!
No niin, tämä homma alkaa olemaan loppusuoralla. Eilen ruuvailin kaikki uudelleen päällystetyt levyt takaisin kattoon. Yllättävän hyvin ne löysivät paikkansa. Samoin kaikki listat menivät takaisin vanhoihin ruuvinreikiin. Olen siis erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti liimat pitävät ja paneelit pysyvät siisteinä pitkään.
Keulapiikin hyllyihin jälkiasennuksena tehdyt liukuovet, jotka ovat vielä ruuvaamatta takaisin paikoille. Se pitää vielä tehdä ennenkuin tämän tehtävän saa lopullisesti raksia pois todo-listalta.
Styyran levyt paikoillaan
Levyt ja luukun kehystlistat
Näkymä kaulapunkalta taaksepäin.
Viime kesän reissulla ainut isompi kalustotappio oli vanha ankkuripelin sähkömoottori. Katselin sitä jo viime talven kunnostuksen aikaan, että mahtaakohan tuo enää kauaa pyöriä. Kesän siirtokryssillä etelään moottori sai sitten sen verran vettä sisäänsä, että Skotlantiin päästyä se oli täysin jumissa. Uusi moottori tilattiin Oban Marinaan ja asensin se samoin tein. Ongelmaksi tuli, että uusissa moottoreissa on vain kaksi napaa eli virta pitää saada käännettyä, jotta moottori pyörii eri suuntiin. Vanhassa moottorissa oli miinus ja kaksi plus napaa. Reissun päällä ankkurpeli saatiin siis toimimaan vain ylöspäin, joka on tietenkin tärkeämpi suunta.
Tilasin uuden solenoidin ja asensin sen paikoilleen. Pystyin hyödyntämään kytkennässä olemassa olevia johtoja. Uusien paksujen johtojen vetäminen naviskan takaa keulaan olisikin ollut melkoinen urakka. Jätin katkaistun paksun miinusjohdonkin paikoilleen, mutta se on nyt siis ylimääräinen.
Vanhat solenoidit ja jo aiemmin vaihdettu vähän liian pieni 80A automaattisulake jäivät ylimääräisiksi. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voin myydä muutamalla kympillä.
Vanhat ankkuripelin solenoidit.
Uusi tulee samalla paikalle. Paksu miinusjohto tarvitsee kaapelikengän.
Uusi Quick solenoidi paikoillaan