Vapaapäivä Brunsbüttelissä

Tänään on vietetty ansaittua vapaapäivää Brunsbüttelissä. Matka Helsingistä kesti melko tarkalleen viikon, josta maissa Rönnessä oltiin vain noin 10 tuntia. Loppumatkasta jouduttiin ajamaan melko paljon koneella ja tietysti myös koko Kielin kanava tultiin moottorilla. Brunsbüttel osoittautui mainioksi pysähdyspaikaksi. Rantaravintolasta sai hyvää kalaruokaa, kauppa on parin sadan metrin päässä, vedet ja diesel tankit saatiin täytettyä.

Kanavaliikenne kulkee ihan vierestä. Laivoja menee ohi koko ajan ja veneen sisällä kuuluu todella erikoinen meteli kun laivat kiihdyttävät ulos sulusta kanavalle. Ja laivat menevät kirjaimellisesti ihan vierestä, lähimillään alle 20 metrin päästä. Koko miehistö nukkui kuitenkin pitkät yöunet, sen verran matkan rasitukset ilmeisesti painoivat.

Brunsbüttel Yachthafen ihan sulkujen kyljessä.

Brunsbüttel Yachthafen ihan sulkujen kyljessä.

Liikkuva konttikasa

Liikkuva konttikasa

 

Virtakarttoja ja vuorovesitaulukoita tutkittiin ankarasti ja päätettiin, että lähdetään tänään illalla Elbelle noin kymmenen maissa. Vuoksi on tällöin tulossa vielä osittain sisään, mutta silti meidän pitäisi saada myötävirta pisimmäksi ajaksi. Tavoitteena ehtiä huomenna valoisan aikaan Helgolandiin, johon matkaa on noin 50nm.

Kimmo

Ja ei sitten

Veneessä, kuin veneessä on aina kapoteeni, ja kapoteenin rulekset. Ei menty sitten Gotlannin taakke, ja tän päätöksen teki tuuli, joka siftasi 10 mailia ennen pohjoiskärkeä. Siittä sitte alko pompottelu aavalla. Gotlannin syrjintä kesti puoltoista vuorokautta, mitä seurasi seuraava puolitoista pompottelua kohti Rönneä.

Kun päätös aavalla olosta oli tehty, Wind Gurun ja viimeisen leikkarin ohituksen jälkeen, kiristin sitten skuutit ja annoin paukuttaa, kunnes ohjeistus antoi paremmat ohjeet. ”Mikään vene ei kestä tätä ryskettä… stay sail ylös.” Tämä tarkoitti 90 asteen vendan olevan enää märkä uni, joka muuten jäi vähille sekin. +100 asteen vendalla ja VMG:llä 1,5 mileä, eteneminen teki eetua itämeren huuhtoessa tasasen-väläin sitlootaa. Spreikkarin suojassa olo oli semi inhimillinen, mutta kroppa meni hassusti katabooliseen tilaan sisään siirtyessä. Toisaalta sillä ny niin väliä ollu, ku hella oli saavuttanut jo kiikkumisensa saturaatio pisteen ja flow-park-parcour oli liikkumismalli Melianin sisällä. Notta jos sen Hellan vaikka olisi saavuttanut, niin ei sielä olisi pysynyt styyran halsilla ja paaralla olisi parta palanut.

Prinsiippi oli etenemisellä, jota ei tapahtunut ja sää-ukot unohtivat koko central balticin olemassa olon, eikä some-vastaavakaan päässyt 3-4G verkon läheisyyteen katsomaan, mitä maailma meille tarjoaa. It is What it is, ja nahkaliivejäkään ei tarttettu tän pinssin pirtaan lisäämiseksi. Näillä mentiin, kuten hyvin päästiin ja miehistö pysy kuten miten pysyi kasassa, ja kiveen hakatut vahtivuorot löysivät elastisuutenta.

Koska mulle tuntu pahemmalta olla punkassa rullaamassa perskarvoja, ja tätä joudun vähän avaamaan. Muistanette sätkäkoneet, joilla rullattiin paperi purujen päälle. Kunnon kyrsillä pakarat ovat rullat ja purut löytyy vaosta. Paitsi vaossa purut on kiinni karvan tupessa, notta kolmen tunnin rullaamisen jälkeen palmikko rupee oleen sen verta kireellä, että herääminen ei ole ainoastaan kivulias, vaan johtaa vartin kynsintään, ennen kuin jalkoja voi liikuttaa lonkka-akselilla. Tämän takia viihdyin sitten enemmän kannella. Logi kirjasta en tarkastanut Rönnessä, mutta ma luulen ma luulen, että vuorokausista useamman tunnin olin tuuheuttamassa partaani pihalla, kuin suojassa sisällä.

Ölannin nurkilla saatiin sitten ennuste, että decreasing ja west… tämäkin tapahtui, mutta vasta Rönnen Itärannalla, missä sitten pantiin purjeet pakettiin ja Volvo hommiin. Ölandin ja Rönnen väli tultiin muuten kuin junalla. Melian on merikelponen paatti, sen sietokyky vauhdille tulee vastaan puolentoista metrin pommeissa. Alta metrisessä aallokossa sai pitää Genuassa paineen, ja näillä hugeilla sitten styyrattiin mikä jaksettiin käsin, paremman kulman toivossa, koska Robertsonille piti tiputtaa kurssia kuitenkin 5-7 astetta. Junalla tarkoitan tässä 6-7 solmun vauhtia parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Kun juna oli käynnissä ja päässälaskun tuloksena olin ynnännyt, että töimaa kuttuu ennen kuin ollaan Kielissä, niin esittelin sitten plotterista TTG & ETA toiminnot lopuille miehistö statuksella veneessä olijoille. Olen antanut ymmärtää, että näitä smyygaamalla on saatu selväpäisimmätkin skönärit sekoomaan isommilla vesillä. Tällä kertaa hampaidenkiille karisi vain allekirjoittaneella. Kun oman hugin päättyessä ETA on seiskalta aamulla ja kannelle uudestaan könytessä kahdelta iltapäivällä, näitten pöksyjen tunneskaalassa vetästään tollon piruetti. Tämän olen onneksi oppinut tunnistamaan itsessäni, ja filtterit ovat kunnossa, notten saa paskahalvausta. Olen myös huomannut, että peltimukillinen kuumaa vettä ja rommia kummasti vie terän kimpoilulta.

Tahdon kuitenkin vielä korostaa, että ei ole mitään muuta eheyttävämpää ympäristöä maailmassa, kuin aava. Kun horisontissa ei ole mitään muuta kuin merta, ihmismieli palaa sinne, missä meidän pitäisi olla. Rakastan merta ja sen olemusta. Suolakiteet silmäpusseissa on parasta unihiekkaa. Märkiä persposkia ei mukavammin voi hankkia kuin sitlootassa. Kun tämän kaikki tarjoillaan vielä merimiestaitoisten skönäreiden kanssa, veneellä joka toimii kuin juna, voin todeta olevani todella onnekas saadessani olla mukana tässä löyhässä pursimisyhteisössämme.

Kimmolle, Jukalle ja Tomille suuriseikkailu jatkuu. Hönö tööttää perseensä kaasuvaimennetulle konttorijakkaralle ja vaihtaa näytönsäästäjäksi aavan.

Lounatuuli

Lounaistuuli luo yleensä assosiaation miellyttävästä leppeästä kesätuulesta. Jos haluaa purjehtia pois Suomesta, tämä tuuli on kirous.

”Jos jostakin vielä löytyisi ihminen jonka päätä ei ole tällä kohkaamisella kokonansa sekoitettu, niin kyllä se ihmettelisi, että mitä saatanan pulkkaa aikuiset miehet kiskoo keskellä itämerta” (ulkomuistista Lahtista mukaellen). Tällaiset olivat ajatukset kun Gotlannin itäpuolella vuorokauden kyrssin jälkeen. Tuulta oli ~12m/s lounaasta, isossa kaksi reiviä ja keulalla pieni stay sail. Vauhti isossa aallokossa oli jotain kolmen neljän solmun väliltä. Eli nopeus kohti haluttua suuntaan noin 1,5 solmua. Mielessä kävi myös rantaan meno ja satamakirjojakin jo tutkittiin, mutta toisaalta silloin matka ei jatku sitäkään vähää.

Yksi matkan kohokohtia oli Hoburgin leveysasteen ylitys. Koska Melian on huvialus ei kastetta otettu laivaston vakavasti, vaikka joukossamme olikin yksi, joka ei tätä etelämpänä ollutkaan vielä Itämerellä purjehtinut. Miehistölle tarjoiltiin rommia ja loput uhrattiin Gubbelle.

Uhri Hoburgin Ukolle 56 astetta 52 minuuttia pohjoista leveyttä

Uhri Hoburgin Ukolle 56 astetta 52 minuuttia pohjoista leveyttä

Kyrssiä jatkui vielä seuraavat kaksi vuorokautta Rönnen nurkille asti, tosin ihmimillisemmässä kelissä. Nyt mennään Volvon voimalla pläkässä viimeiset parikymmentä mailia. Antin pitää ehti treffeille vaimon kanssa Köpikseen ja sieltä lennolle takaisin Suomeen. Minä, Jukka ja Tomi jatketaan stopin jälkeen kohti Kieliä.

Kimmo

Pysähdys Rönnessä, Tanskan kohteliaisuus lippu ylös

Pysähdys Rönnessä, Tanskan kohteliaisuus lippu ylös. Stay Sail kuivumassa…

Suunnitelma

Suunnitelma

Tämän kesän purjehdussuunnitelman ensimmäiset ajatukset ajateltiin jo vuoden 2013 kesällä. Suunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin vain uusia vene ja sen varustelu. Vanhan veneen myyntiin meni yksi kesä, Melianin varusteluun toinen plus viime talvi siihen päälle. Tärkeimmät uusitut / hankitut varusteet:

  • Elektroniikka: Raymarinen e7 plotteri, Navicomin VHF AIS vastaanotolla ja Nasan Navtex vastaanotin, sekä uudet akut
  • Riki: kaikki staagit ja vantit babystaagia ja barduunoita lukuun ottamatta, lisäksi uusia falleja sen verran, että kaikki löytyy tuplana
  • Uusi isopurje ja genoa
  • Ankkurivinssi kunnostettu + 80 metriä ketjua. Lisäksi hankittu vara-ankkuriksi alumiininen Fortress ja pitkä köysi
  • Uusi kaasupullokotelo 5+5kg pulloille
  • Kumivene ja perämoottori, molemmat löysin edullisesti käytettynä
  • Lukemattomia muita pienempiä parannuksia sähköihin, letkuihin, sisustukseen, rikaukseen jne jne

Mihin täst sit ollenkka lähretä?

Aluksi suunnitelma kulki nimellä Viskipurjehdus. Reissun virallinen nimi ”Ylämaan Tiputtajat” on lainattu Huoviselta. Kipparin juomatottumukset ovat sittemmin muuttuneet, joku voisi sanoa radikaalistikin, mutta miehistön osalta nimi varmaan tullee pitämään paikkansa. Tarkempaan reittisuunnitelmaan on siis merkitty esim. vierailuja eri tislaamoihin. Itse odotan reissulta eniten huikeita maisemia, erilaista luontoa, sekä kokemuksia isommilta vesiltä ja vuorovedestä.

Retken määränpäänä on siis Skotlannin länsirannikko ja Hebridien saaristo. Karkea reittisuunnitelma on seuraava:

  • Lähtö heti juhannuksen jälkeen
  • Itämerta alas Kieliin, kanavasta läpi, Helgoland, Pohjanmeren ylitys Invernessiin ja siitä Caledonian kanavaan.
  • Skotlannin länsirannikolla Port Williamissa pitäisi olla noin kolmen viikon päästä lähdöstä
  • Seuraavaat neljä viikkoa kruisausta sisä- ja ulkohebrideillä, päättyen Stornowayhyn, jossa miehistönvaihto.
  • Paluumatka taas kolmeviikkoa Skotlannin pohjoiskärjen, Orkneyn saarten ja Tanskan salmien kautta takaisin kotisatamaan.

Reissun kokonaiskesto teoriassa 10 viikkoa. Mutta seikkailuissa saattaa tapahtua kaikenlaista yllätävää, pysykäänhän kuulolla.

He ostavat juomansa pitäen etupäässä silmällä pullojen muotoja. Ensin likööripullo, joka on yhtä lupaava ja tasapainoisen näköinen kuin leveälanteinen puolimaailman nainen. Sitten tavattoman pitkä lekkeri rommia ja litteä konjakkiputeli. Sanalla sanoen, he tekevät luotettavaa työtä! Erikoisen herkullinen on tuo taidelasin valikoima, jonka Alkon myyjä pakkaa pahvilaatikkoon. Taitelijain parhaimmisto on luonut kuolemattomia etikettejä. Kauniit sinetit ja hauskat silkkinauhat somistavat useita pulloja.

– Mitkä noista on Ylämaan Tiputtajia? kysyy Rurik.

– Tuo veijari, jossa näet Skotlannin kansallispuvun hameenhelmuksia, selittää Hamsteri.

Hamsteri – Veikko Huovinen

Siellä ne menee…

… mutta ei oikeastaan harmita, vaikka en ole mukana. 10 vuoden putki Suursaaren kiertoa katkesi siis tänä vuonna. Ja ihan omasta tahdosta. Melian ei ole kisavene ja ei oikein löytynyt intoa lähteä mukaan johonkin uuteen tiimiin. Ei ainakaan vain yhden kilpailun ajaksi ja pidempään panostukseen ei oikein aika riitä.

Sen verran oli kuitenkin kiinnostusta kisaa kohti, että kävin katsomassa lähtöä Melkin poijulla. Lähtösuora oli lenssiä, joten veneet tulivat hienossa illassa spinnuilla poijulle. Erityisesti halusin nähdä Ari Huuselan kipparoiman Imoca Open 60 veneen. Näillä veneillähän kisataan legendaarinen Vendee Globe ja vaikka tuo yksilö onkin jo vähän vanha, niin kyllä siitä huokui suuren maailman ja isojen vesien meininki. Huikean kokoinen isopurje, toppigenaakkeri, rullalla olevat erikokoiset keulapurjeet jne jne.

Ensimmäinen Imoca Open60 vene Suomen vesillä. Taustalla Blue Nights, joka sekään ei ole mikään pikkuvene...

Ensimmäinen Imoca Open60 vene Suomen vesillä. Taustalla Blue Nights, joka sekään ei ole mikään pikkuvene…

Avoimen luokan kärjessä lähtösuoran jälkeen kärjessä ei ollutkaan tällä kertaa Trou Noir vaan toinen trimaraani

Avoimen luokan kärjessä lähtösuoran jälkeen kärjessä ei ollutkaan tällä kertaa Trou Noir vaan toinen trimaraani

Sinne ne menee...

Sinne ne menee…

 

Pakri Expedition

Melianiin on talven aikana saatu toimiva ankkuripeli, sekä kumijolla ja perämoottori. Niitä piti tietysti lähteä kokeilemaan ja mielellään sellaiseen paikkaan, jossa ei olla aiemmin käyty. Viron puolella Pakrin saaret vaikuttivat historian puolesta kiinnostavalta kohteelta. Ankkuripaikka ei olisi välttämättä kovinkaan suojainen, erityisesti pohjoisilla tuulilla se olisi tod. näk. erittäin rauhaton. Helatorstai avulla saatiin aikaiseksi pitkä viikonloppu, jonka aikana Pakria lähdettiin valloittamaan. Lähtö oli sovittu keskiviikkoillaksi, mutta kevätmyräkkä pyyhkäisi juuri silloin Suomenlahden yli, joten lähtö siirrettiin aamuun.

Aamulla tuuli oli edelleen melko navakkaa mutta lähdimme kryssimään kohti Viroa. Tarkoituksena oli mennä suoraan katsomaan ankkuripaikkaa tai mahdollisesti Lohusaluun. Tuuli oli vieläkin ennusteita kovempi (12-14 m/s), joten meno oli aika rankkaa. Lisäksi keulan ankkurilaatikon poistoletku ei toiminut kunnolla, joten ankkuboksi oli täynnä vettä. Naissaaren itäpuolella päätimme mennä Naissaaren satamaan yöksi ja jatkaa matkaa aikaisin aamulla. Seuraavana päivänä kryssi länteen jatkui edelleen kohtuullisen navakassa tuulessa. Väike-Pakrin saaren itäpuolelle saavuttiin iltapäivällä noin kolmen aikaan. Saaren yli tuleva tuuli oli edelleen melko puuskaista, mutta ennusteen mukaankin jo laantumaan päin.

Menomatkan kryssiä...

Menomatkan kryssiä…

Pakrin niemimaa, majakka ja tuulimylly näkyvät kauas Suomenlahdelle.

Pakrin niemimaa, majakka ja tuulimyllyt näkyvät kauas Suomenlahdelle.

Ankkuroinnissa huomattiin, että ankkuripelin käyttökytkin oli saanut melkoisia kosteusvaurioita. Nappuloista ei välillä tapahtunut mitään ja välillä taas kejua juoksi solkenaan ilman, että mitään nappeja oli pohjassa. No, ankkuri saatiin alas noin 7 metrin vedessä, rantaan matkaa ehkä 200 metriä. Jollan pumppaus ja vesillelaskut suoritettiin keulakannelta. Tehtiin lyhyt tutustumismatka saareeen Väike-Pakrin vanhalle kirkolle ja madaltuneeseen satamalahteen.

Tästä kuvakulmasta näyttää, että Melian on ankkurissa puolessa välissä lahtea. Todellisuudessa matkaa oli ehkä parisataa metriä.

Tästä kuvakulmasta näyttää, että Melian on ankkurissa puolessa välissä lahtea. Todellisuudessa matkaa oli ehkä parisataa metriä.

Rantautumiskalusto

Rantautumiskalusto

Väike-Pakrin, ruotsiksi Lilla-Rågön kirkosta oli jäljellä torni ja hautausmaa.

Väike-Pakrin, ruotsiksi Lilla-Rågön kirkosta oli jäljellä torni ja hautausmaa.

Lauantaina tehtiin pitkä koko päivän kävelyretki saaren länsi- ja pohjoisrannoille. Alunperin oli tarkoitus käydä myös pengertietäpitkin myös Suur-Pakrilla, mutta menomatkam vastatuuliin tuhrautuneen ajan takia se jätettiin välistä. Väike-Pakrin saarella luonto on aika erilaista kuin mihin tällä puolella lahtea on totuttu. Saari on pitkälti kosteita ryteiköitä sekä avoimia nummia ja niittyjä. Lintuja oli todellan paljon ja paikka olisikin varmasti lintubongareiden paratiisi. Pohjoisrantaa hallitsee korkea rantapenkka, jonka päältä on huikeat näkymät avomerelle.

Meri rapauttaa saaren pohjoisrannan jyrkännettä, josta on pudonnut isoja lohkareita mereen. Lopulta lohkareetkin hioutuvat hiekaksi, joka valuu mereen.

Meri rapauttaa saaren pohjoisrannan jyrkännettä, josta on pudonnut isoja lohkareita mereen. Lopulta lohkareetkin hioutuvat hiekaksi, joka valuu mereen.

Historiallisia kerrostumia on useita. Vanhasta ruotsinvirolaisesta asutuksesta on jäljellä lähinnä kivijalkoja ja vanha kirkon torni sekä hautausmaa. Neuvostoarmeija on pitänyt majaa saarella toisen maailmasodan ja Viron itsenäistymisen välisen ajan. Tämänkin ajanjakson aikana rakennetut rakennukset ovat jo pelkkiä kivijalkoja tai raunioituneita rakennuksia, tykkiasemia jne. Saarella näytti olevan yksi asuttu maatila, jonka lehmät vaeltelivat saarella vapaana muutamana laumana.

Vanhalla kasarmilla oli raunioituneita rakennuksia. Näyttävimpänä vanhan tulenjohtotorni.

Vanhalla kasarmilla oli raunioituneita rakennuksia. Näyttävimpänä vanhan tulenjohtotorni.

Tornissa oli vielä jäljellä Neuvostoarmeijan ohje nassen ja suojapuvun käytöstä.

Tornissa oli vielä jäljellä Neuvostoarmeijan ohje nassen ja suojapuvun käytöstä.

Saaren välissä on Neuvostoarmeijan rakentama pengertie ja pari siltaa, joista ainakin toinen oli kunnostettu hiljattain. Taustalla Suur-Pakri.

Saaren välissä on Neuvostoarmeijan rakentama pengertie ja pari siltaa, joista ainakin toinen oli kunnostettu hiljattain. Taustalla Suur-Pakri.

Alun vastoinkäymisistä huolimatta Pakrin saaret saavutettiin ja Väike-Pakri päästiin koluamaan melko perusteellisti.

http://pakrisaared.ee/ sivulta löytyy lisää tietoa Viroksi, sekä PDF kartta, johon on merkitty polut, tiet ja nähtävyydet.

Kimmo

Gastit: Anna, Jukka, Viitala

Melian Pakrilla

Melian lähtee to-su reissuun käymään Viron rannikolla Pakrilla ja mihin nyt suuri kapteenimme päättääkään veneen ohjata.

Mutta ei hätää. Meillä on tietysti viimeisin tekniikka käytössä joten meitä voi seurata linkistä:

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=09kQTtExQ3vnmOXrfLKSFMuzKmM04b7aB

Tuon pitäisi päivittyä tunnin välein satelliitin kautta. Elkää kuitenkaan hätääntykö jos tekniikka pettää. Olemme ehkä merihädässä tai sitten ei.

Miehiä mastossa

Merihaassa mastopuuhia. Valot eivät toimi.

IMG_20150511_191718

Suunnittelu on kaiken a ja o.

IMG_20150511_193054

Niin se sujuu.

IMG_20150511_193331

Tiukkaa valvontaa alhaalta – kai se Kimmo siellä pysyy.

Säätiedot ja reititys

Nyt kevään aikana sain aikaiseksi tutustua kunnolla automaattiseen reititykseen säätietojen perusteella. Toki perusidea on ollut minulle tuttu ja Shere Khanin aikana tätä tuli jonkin verran tutkittua. Ongelmana Itämerellä ja Suomenlahdella kohtuullisen lyhyillä matkoilla on karikkoiset vedet ja riittävän hyvä säädatan puute. Kilpailukäytössä en siis kokenut reititystä kovinkaan hyödylliseksi edes Suursaaren kaltaisissa kisoissa. Muut seikat sanelivat reitinvalintaa ja taktiikkaa.

Ensi kesällä on suunnitelmissa muutama pidempi avomerisiirtymä ja näitä silmällä pitäen aloin tutkimaan aihetta tarkemmin. OpenCPN on open source pohjainen ilmainen navigointiohjelma, johon saa myös Weather Routing pluginin. Latasin nämä koneelleni.

Reititys tarvitsee pohjalle säätiedot GRIB tiedostoina, sekä veneen nopeutta eri olosuhteissa ja tuulikulmilla kuvaavan polaari-tiedoston. Ohjelmiston mukana tulee muutamia esimerkkipolaareita ja muokkasin suunnilleen samankokoisesta veneestä Melianille oman tiedoston. Nyt tavoiteltavassa tarkkuudessa riittää, että luvut ovat suunnilleen oikealla hehtaarilla. Ja lukuja voi kokemusten karttuessa aina päivittää vastaamaan reaalimaailmaa. Esimerkkitiedostoista puuttui yli 20kn tuulien tiedot, joten ne jouduin lisäämää tiedostoon käsin (kantapaan kautta opittua: tämä on tärkeää, koska muutoin reititys päätyy virheeseen kun kohdataan kovempia tuulia)

Melian polaarit, ensimmäinen versio

Melian polaarit, ensimmäinen versio

GRIB muotoisia säätiedostoja saa ladattua useista paikoista. Minusta kätevimmältä tuntui tilata ne sähköpostilla SailDocs palvelusta. Alla olevan laajuisen ennusteen 7vrk eteenpäin 12h välein saa tilattua seuraavalla rimpsulla (täydelliset ohjeet löytyvät SailDocsin sivuilta):

sub gfs:67N,33N,68W,41E|0.5,0.5|12,24..192|PRESS,WIND DAYS=0
GRIB tiedoston esitys kartan päällä

GRIB tiedoston esitys kartan päällä

Tiedoston kokooksi tulee noin 1MB, joka on kohtuullinen ladattava vielä hitaammillakin yhteyksillä. 7vrk ennuste ei luonnollisesti ole loppupäästä kovinkaan luotettava, mutta jos seuraa esim. matalapaineiden liikkeitä Pohjois-Atlantilla, niin jotain osviittaa pitkä ennustekin antaa. Ja pidempien legien reitityksessä pitkä ennuste on kuitenkin tarpeen.

Kun sääennuste ja polaarit sekä veneen perustiedot on asettu Weather Routing pluginiin, voidaan tehdä reittipisteet, joiden välille reititys halutaan tehdä. Alla esimerkki Helsinki – Kiel väliltä.

Reititys Helsinki - Kiel, lähtö 26.04. 12:00

Reititys Helsinki – Kiel, lähtö 26.04. 12:00

Punainen viiva  näyttää käytetyillä sää- ja venetiedoilla optimaalisen reitin. Olen nyt ajanut reititystä muutamia viikkoja lähes päivittäin ja joskus reiteistä tulee todella ”mielenkiintoisia”. Välillä optimaalisin reitti kulkisi Riianlahden, välillä Kalmarsundin kautta. Todellisuudessa nämä tuskin koskaan olisivat parhaita reittejä 🙂 Ei myöskään ole kovin yllättävää, että tämä väli on yleensä kovin kryssipainotteista.

Suurin hyöty reitityksestä on minusta säätietoja katsellessa. Kuvassa säätä on kelattu kaksi päivää eteenpäin ja reitityksestä nähdään (pallukka reitillä), että silloin voitaisiin ehkä olla jossain Gotlannin  kaakkoispuolella. Lisäksi kursoria liikuttamalla, voidaan vertailla erilaisia vaihtoehtoja, keltainen viiva kuvassa.

Lisäsi reityksen tuloksesta näkee kätevästi perustiedot kuten:

  • matka linnuntietä vs. kuljettu matka
  • matkan kesto
  • vastatuulen osuus

Yritän kirjoitella lisää tarinaa reitityksesta, kunhan käyttökokemuksia kertyy.

Kimmo

 

Uudet purjeet

Viime kesänä oli muutama vähän kovempituulinen päivä, jolloin Melianin mukana tulleiden purjeiden kuntoa oli hyvä arvioida. Purjeet olivat vanhat mutta ehjät. Kovemmalla kelillä iso ykkösgenoa pullisteli erityisesti skuuttikulman saumoista sen suuntaisesti, että pelkäsin saumojen repeävän. Ja rullattuna purjeen muoto oli karmea, takaliikin lepatusta ei saanut kuriin edes snörppiä täysillä kiristämällä.

Isopurje oli ehkä vähän parempi. Siinä suurin ongelma oli itse asiassa purjeeseen kiinnineulottu lazy bag, jonka ompeleet ratkailivat joka saumasta. Enkä muutenkaan oikein pitänyt koko konstruktiosta.

Syksyllä tein suppeahkon tarjouskilpailun isoimpien neulomoiden tarjoamasta. Pyysin tarjoukset kovaa käyttöä kestäville dacron matkapurjeille. Pyysin tarjoukset sekä vaakaleikattuna, että triradiaalinia molemille purjeille. Purjeiden toimittajaksi valikoitui tuttu ja turvallinen North Sails, joka ei ollut halvin mutta ei kalleinkaan. Antin kanssa juteltuani päädyin iso purjeen osalta vaakaleikkaukseen, koska purjeeseen tulisi kuitenkin täyspitkät latat. Radiaalileikkauksella ei tämän kokoisessa isopurjeessa saisi juuri mitään hyötyä, vain kustannuksia. Purjeeseen tehtiin snörpin säätö etuliikkiin. Tämä optio maksaa vain muutaman kympin lisää, mutta erityisesti reivaustilanteissa snörppi on verrattoman kätevä kiristää kun eri tarvitse kurkotella puomin päähän.

Genoa on noin metrin verran alaliikistä vanhaa purjetta pienempi. Genoa tehtiin radiaalileikattuna, koska sen pinta-ala ja muoto perustelevat lisäkustannuksen. Purjeesssa on luonnollisesti rullausvahvikkeet etuliikissä.

Alla kuvia uudesta kalustosta:

Isopurje

Isopurje

Genua

Genua

Pitäisi ehkä purjehtia enemmän ja rassata vähemmän niin näkisi useammin tällaisia maisemia

Pitäisi ehkä purjehtia enemmän ja rassata vähemmän niin näkisi useammin tällaisia maisemia