Päätin vihdoin vähän inventoida nurkkiin kertynyttä venetavaraa, jolle en enää itse oikein löydä mitään käyttöä. Ja löytyihän sitä. Pistin tavarat huuto.nettiin myyntiin, löytyy tämän linkin takaa:
http://www.huuto.net/hakutulos/sellernro/339323
Alla kuvia myynnissä olevasta kamat, kaupat joko huuto.netin kautta tai suoralla yhteydenotolla allekirjoittaneeseen.
Kimmo
Koska merelle ei tänä itsenäisyyspäivänä ollut asiaa kävin liimaamassa viimeisen levyn pajalla. Alla vielä muutamia kuvia prosessista. Ensiviikolla pitäisi päästä ruuvaamaan paneeleja ja listoja takaisin veneeseen.
Liiman levittämiseen käytin pensseliä
Levintin liiman vanerille, jonka sitten ”kippasin” keinonahan päälle. Piirretyt merkit helpottivat kohdistamista.
Viimeinen ja samalla pisin levy kuivumassa painojen alla.
Episodi jää to be continued asteelle…
Löyhän pursimis-yhteisömme sanonta: ”Ennemmin hajoo kalusto, kun miehistö.” Jäi nytten sitten kokeilematta. Merkitsevän aallon korkeuden hipoessa Inkerin LOAa ei tartte mennä kokeileen miehistön hajoamispistettä. Lindalinekin päätti kautensa, niin voimme mekin päättää kautemme.
Kausi päättyy muutenkin myynti-ilmoituksiin, joiden kiinnostus on ylittänyt kaikki odotukset. Samalla myynti-silmällä pyyhitään hyllyjenkin sisältöä. Myyntikanava on vielä arvuuttelussa, mutta ainakin tänne blogiin meinattiin tiputella kuvia omistajanvaihdosta odottaville purjeille, ankkureille ja elektroniikalle. Mysteeriset aarteet menee nettiin ja Myyrimäen kirpputori helposti mobilisoitaville loorille hardwarea, tekstiilejä/pelastusliivejä, skuutteja ja muuta tarpeellista tavaraa, joiden käyttöaste on yhteisössämme osoittautunut alhaiseksi.
Vanerien päällystys jatkuu vielä pajalla, mutta tänään kävin liimaamassa kattoon tulevat Keinonahkavuodat paikoilleen. Kontaktiliima vaatii vähintään +15 asteen lämpötilan. Ulkona oli toki alle 10 astetta lämmintä, mutta sisällä lämpötila nousi nopeasti 20 asteen tuntumaan sähköpuhaltimen ja Eberin voimalla.
Vuotien saaminen oikealle paikalle vähän arvelutti. Jätin vuodat tahallaan vähän pidemmiksi kuin vanhat, jolloin päädyt voi trimmata vasta liimaamisen jälkeen. Lisäksi teippasin ne toisesta reunasta roikkumaan paikoilleen ennen liiman levittämistä.
Teippasin vuodan roikkumaan katosta, jotta sen saa varmasti oikealle paikalle.
Päätytaitoksen leikkaaminen ja sovittaminen
Styyran puoli liimattuna. Katossa olevat muhkurat näkyvät yllättävän selvästi keinonahan läpi, tosin valaistus ei normaalisti ole tällainen.
Styyran taitos lopullisessa muodossa, päälle tulee vielä toki lista.
Styyranpuoli oli helpompi, koska siinä ei ole mitään ylimääräisiä leikkauksia. Paaralla vaatekaapin pystylista aiheuttu vähän ylimääräistä päänvaivaa. Vanha keinonahka oli laitettu kattoon ennen listaa, mutta en halunnut irroittaa tätä listaa, koska se olisi vaatinut hienosti tulpattujen ruuvien avaamista. Päätin vain kiertää listan mahdollisimman siististi. Leikkaamista varten tein ensin paperista mallin, jonka avulla leikkasin itse vuodan. Liimauksen aloitin myös listan kohdalta keskeltä vuotaa, jotta lista osuu varmasti oikealle paikalle.
Paperisapluuna listan kohdan leikkaamiseksi.
Paaran vuota teipattuna paikoilleen, vanhat liimajämät itse asiassa auttoivat sovituksessa.
Olen melko tyytyväinen pystylistan ympärykseen. Vaakalistat peittävät vuodan reunat.
Jätin vuodat tahallaan vähän pitkiksi, jotta sovitust ei ollut niin tarkkaa. Ylimääräinen on helppo leikata pois liimauksen jälkeen.
Paara liimattuna ja trimmattuna.
Homma jatkui tänään veneellä, jossa kävin puhdistamassa vanhat liima- ja vaahtomuovijämät keulapiikin katosta. Kattoon tulee siis molemmille puolille kaksi paneelia ja niiden väleihin jäävään osaan keinonahka liimataan suoraan kattoon. Onneksi sain vanhat palat irti ehjinä, joten niiden perusteella voi leikata uudet palat. Katon puhdistaminen oli paljon hankalampaa kuin paneelien, koska työ pitää tehdä ylöspäin. Ksyleeniä oli vaikea saada pintaan riittävästi, jotta vanha liima olisi sulanut kunnolla. Pitää ehkä käydä vielä viimeistelemässä homma pienemmällä teräslastalla, jos sillä saisi raaputeltua loputkin jämät pois.
Tumma alue on se, jossa keinonahka on liimattu suoraan kattoon.
Paaran puolella ”soiro” on paljon pidempi, koska se on koko käytävän mittainen.
Styyran puoli puhdistettuna vanhasta liimasta.
Ja sama paaralla. Pystylistan kohta pitää miettiä tarkasti, jotta siitä tulee siisti.
Neljästä kattolevystä kaksi helpointa on nyt verhoiltu kokonaan uudelleen. Tänään kävin puhdistamassa pisimmän levyn vanhoista liiman jämistä.
Lisäksi kävin veneellä ja sikasin uudelleen kaikki keulakannen helat, osan alla oli irrotettaessa jonkin verran kosteutta, mutta mitään isoja vuotoja ei löytynyt. Edelleen on vähän arvoitus mistä vesi / kosteus pääsee sisätiloihin.
Keulakannen helat irti ja valmiina sikaukseen.
Ksyleenillä hölvätty liima lähtee ”helposti” lastalla.
Viimeinenkin levy putsattu. Keskellä oleva leikkaus on kattoluukun aukko.
Hengityssuojain on ksyleenin ja kontaktiliiman kanssa tarpeen.
Melianin keulapiikin katossa olevat paneelit on päällystetty keinonahalla, jossa on myös ohut kerros solumuovia. 30 vuodessa solumuovi on suurelta osin muuttunut ihan muruksi ja päällysteet roikkuvat ikävän näköisesti. Jostain myös pääsee jonkin verran kosteutta kattopaneelien väliin, joka ei tietenkään ole parantanut paneelien kuntoa. Vuodot pitää selvittää keväällä…
Alla muutamia kuvia paneelien purkamisesta. Keulapiikin kaapinovien kehykset on ruuvattu hyllyihin, joten ne ooli helppo irroittaa. Samoin itse paneelit lähtevät irti vain ruuvit irroittamalla. Paneelien välissä on ohuet soirot keinonahkaa, jotka on liimattu suoraan kattoon.
Kaappien liukuovet ja reunalistat irroitettu. Vanhat keinonahat roikkuvat lähes kokonaan irti.
Kaikissa listoissa on veneen runkonumero ja teksti mihin lista kuuluu. Tämä on keulapiikistä, oven yläpuolelta.
Keinonahan alla on ollut ohut kerrot solumuovia, joka on nyt ihan muruina.
Paneelien puhdistamisen aloitin imuroimalla niistä kaiken irtoavan solumuovin. Sen jälkeen liuotin liimat pois ksyleenillä. Toisen paneelin kohdalla keksin, että rätin lisäksi ohut muovilasta oli todella kätevä, koska sillä sai ”liimahyytelön” skrabattua irti vanerista.
Solumuovi ja vahna liima irtoaa ksyleenillä. Käry on melkoinen, joten kunnon hengityssuojain tarpeen.
Ostin Etolasta valkoista keinonahkaa, joka on helppo leikata oikeisiin mittoihin. Kulmien taittamisessa otin mallia vanhoista paneeleista. Liimasin keinonahan kontaktiliimalla paneeliin ja niittasin sen vielä kiinni piiloon jäävältä puolelta. Ensimmäinen paneeli on nyt valmis ja olin todella yllättynyt kuinka hyvältä se näyttää. Mitään verhoiluhommia kun en ole tehnyt aikaisemmin.
Ensimmäiset levyt puhtaana ja uusi keinonahka valmiina leikkaukseen.
Ensimmäinen levy liimattuna
ja niitattuna
Pahoittelut pitkähköstä radiohiljaisuudesta. Paluu arkeen on vienyt vähän kirjoitushaluja ja lisäksi mulla oli lieviä tietoteknisiä haasteita. Jatkossa tulen taas raportoimaan erilaisista kötöstelyistä, joita talven aikana tulen tekemään. Kaulan kattopaneelien uudelleenverhoilu on jo aloitettu, joten siitä on luvassa kohta lisää postauksia.
Melianin loki pyöri kaudella 2015 yhteensä 3945,5 mailia, joista ”Ylämaan Tiputtajat” reissulla 3013,5 mailia.
Konetunteja kaudella tuli yhteensä 248h, Skotlannin reissulla ajettiin paljon erilaisia kanavia, joka nosti lukua huomattavasti.
Kaudella 2015 purjehti kipparin lisäksi yhteensä 20 eri henkilöä. Osa vain pienen hetken osa viikkokaupalla.
Kimmo
Lokikirja
”Suhteet voi päättyä joko onnellisesti, tai avioon.” Aloitti bestmänini puheensa. Nooh, suhde Ranturiin ei nytten sitten pääty, ainakaan avioon, mutta onnellisesti…
Eilen käytiin nostaas Temulin kanssa ranturi talvipukille, pukille joka kötösteltiin Akin kanssa kuntoon alkuviikosta. Nyt sitten tonotetaan tukevasti kuivilla. Ja on aika aloittaa joka talvinen josko & sitku- leikki.
Temulin kanssa ku pohjaa pestiin, tuo kiero Kymiläinen supatteli korvaani kuolinpesästä ja cuiser/raaserista ilman rakkautta. Sisälläni asuva herrasmies ei voinut olla vastaamatta neidon hätään ja Elviiran limojen huuhtasun jälkeen runtasimma koputtelemaan gel coattia.
Niinno, mitäänhän ei vielä ole tapahtunut, paitsi ranturi joutu nyt myyntiuhan alle. Rajun ynnäämisen jälkeen päädyin hintaan – omakustanne, koska kupeissani kihisee ja kytee hehkupalo – pikku kisottelulle.
Siittä kun edellisen kerran olen täydessä sotisovassa kiskomassa köysiä kisottelussa, on aikaa jo kauan, mutta… Kun sain nyt kotvaisen aikaa sitten avoimen kuttun nousta ”extra-hönönä” Karvalakkikisaan yhdelle lätäkkömme legendaarisimmista raasereista, en tohtinut, voinut, enkä kehdannut olla tulematta ja tulin näin ja tredjende.
Kilpamiehistöissä on olemassa oleva synergia, ne ovat parhaimmillaan kuin automaattikelloja, mikroskooppisen tarkasti toisiaan vasten raksuttavia rattaita, joiden ainoa päämäärä on manöövereiden ja ajamisen täydellisyys. Kilpamiehistö kuskaa kilpapaattia, ja kilpapaatille on tehdas piirtänyt polaarit, ja kun kuljetaan polaarien sisällä, tehdään jotain oikein… Ylittäessä – ylistetään loistavaa teamia… Alittaessa – kiskotaan hysteerisesti kiulusta löytyviä naruja. Polaarit ovat veneen teoreettiset maksimi nopeudet eri tuulilla ja eri suunnilla.
Kilpakiulussa on normi purteen verrattuna kymmenkunta muutakin nirtsunnartsua ja (extra) spinnu-puomiloinen. Raaceri on pursi, mutta Saigonin hierontalaitoksen matamia lainaten:”Same same, but different.” Siittä olen onnellinen, että tavallaan tiedän, mitä mikäkin nirtsannartsa tekee kilpa-paatissa, mutta jokaisessa paatissa on oma persoonallinen sijoituspaikka nirtsannartsoille, jotenka käytännössä tällä seikkailulla keskityin kiskomaan vain sitä narua minkä tunsin, eli keulapurjeen skuuttia. Enkä sitäkään sitten kiskoillut, kun oma vakio miehistö havaitsi, että tässähän ollaan kisassa mukana vielä viimeisellä kryssillä.
Kisa kuvaus itsessään löytynee sosiaalisen median syövereistä, enkä sitä kehtaa tässä tusauksessani sen enempää ruotia. Veneen trendiin kuuluu; ennemmin överit, kun vajarit, notta jonkin moista kylkimyyriä se eteneminen oli… eikä kilpapurjehduksessa ole tuomaripisteitä. Henkilökohtainen kilpailu-kipunahan tässä sai taas öljysumua ja unissa taidetaan sitten taas optimoida. Onneksi selkänahka on orvaskedellä, että mitään hätiköityä ei pääse tapahtumaan.