Ja Rantojen-elämää

Niinno, nykku on vene ja tuli Jussi, olisi väärin kaikkia ei veneilijöitä kohtaan olla menemättä merelle, mennä menemättä laidalle kusella ja olla olematta ku sillit tölkissä. Marinaatin annoin jokaisen itse päättää ajatuksella, että kyllä varustamo miehistön ruokkii ja kanna lempijuomasi mukanasi. Tällä evästyksellä sitten irroitettiin köydet suureen meriseikkailuun, joka poikii vieläkin suuremman meriseikkailun.

Tuulta oli, ja tällä kertaa Ranturissa oli sitten ensimmäistä kertaa kaikki rätit ylhäällä, ja koska sit lootassa oli kymmeniä-(ellei kohta jo satoja)tuhansia merimaileja, kerättiin rätteihinkin sitten painetta. Kokka kohisi ja pahempaa natinaa ei kuulunut, mastokin oli ammattilaisten mielestä, melkein suora. Enempää sitten en tahtonutkaan jarruttaa janoista miehistöä ja kurvattiin suorinta tietä rantaan.

Suomi on tuhansien Rantojen maa, joista tuhansin järviin ( tai Itämereen) juosta saa. Valinnan vaikeutta siis oli matkan päämääräästä, mutta sillähän ei ole niin väliä, koska veneessä olet jo perillä. Mikään Tyranni en ole sen suhteen, että minne mennään, lähinnä sen takia, että sepä onkin mulle liki pitäen samapase, kuhan mennään, asia. Jotenka pidin korvat höröllä siittä, että minne ehkä kandeilesi kokkansa kohdistaa.

Edellis Jussina oli Pihliksessä kuulemma ollut kuusituhatta juhlijaa, jo nopealla matematiikalla kaksi suolaveden karaisemaa karvaista Alfa-urosta saisi tuosta laumasta itsellensä Heil-an, tai sata.  Päämäärämme oli siis kristallin-kirkas ja helposti saavutettavissa. Kristallin kirkkautta rupesimme tehokkaasti sumentamaan koneen sammuttua. Laitoin omaksi tavotteekseni saavutta Base Camp 0,001 40 minutissa.

Aurinko helli, ja lautturit toivat virran yli rantaan sieluja.  Pieni yhteisömme purkautu purkista rillaileen ja nousu 0,002 leiriin alkoi. Teemana ruokailussa oli, että emme söisi yhtään ateriaa, millä ei olisi juustoa. Muutenkin safkat onnistu hämmästyttävän hyvin, temppu toimi ja taikurikin oli ihmeissään.  Kuvut pulleena olisisi tietysti ollut kohtuullista laittaa toviksi läskit silmille, mutta siittä oli vain puhetta.

Pihliksen Kokko keräsi kasaan sitten koko sen katraan mitä mantereelta oltiin saareen raijattu. Tämä oli se tilanne, mitä varten mekin olimme täällä. Ja tämän asian tiesi myös asiakseen saareen saapunut Länsirannan-naisasiamies.  Kun mä olen jo Gameover, niin toki halusin tarjota parhaat mahdolliset mehtuu maastot sitten miehistölle, ja nyt kun oli mukana myös Länsirannan-ajomies. Niin odd-sit oli merikarhuilla todella hyvät.

Se ettei itse ole enää kaukalossa, ei tarkoita, etteikö peliä saisi mennä katsomoon katsomaan vaimon kanssa.  Ja olihan se viihdyttävää, kunnes tuli nälkä. Ja vaikka odd-sit olivat kohdallaan, niin miehistö saapui presiis samalla pääluvulla vellikellon kutsulle, kuin lähtiessään. Tai siis, naisasiamieshän oli poistunut muonavahvuudesta, mutta emmehän me häntä saareen tuoneetkaan. Harmi, mutta onneksi meillä oli vielä vähän kiivettevänä nuosuhumala-Matter Hornista.

Last a Camp 0,003:ssa päätimme juhlallisesti lähteä Drakensalmelle Swanilla. Loppunousun kukin matkasi sitten yksistään, tai siis ei yksistään, vaan lähinnä mietteissään. Minä kaikkuuni käpertyneen Hemulin kanssa Master Bed Roomissa, Teemu anteeksia pyydellen hirveää humalaansa alastomilla Atleeteilta ja Petteri  uimalla rasvakivelle ja takaisin. Temulin anteeksi pyydöt muuttuivat dramaattisesti avunhuudoiksi aamuyöllä. Sen verta nousin, että kysyin mikä hätänä ja sain vastaukseksi mongoloidiaa ja kyljen vaihtamisen, totesin kaiken olevan suhteellisen hyvin, paitsi unien.

Hengitysilma oli snadisti sakeesta, kun herättiin ja mitään vahinkoa ei tullut aiheutettua itselle eikä muille. Rapulaakaan ei tainnut olla, vielä kellään olla, ja turvallisuus hakusimmat jäsenet korjasivat tilanteensa ennen kuin kumpikin silmä oli edes auennut. Niin vahingoista, niitä ei ollut/tullut, ellei nyt sitten vahingoksi lasketa, ja miksi ei laskettaisi Temulin tyynynä toimineen ”autojääkaapin” puhaltimen siipirattaan suorittamaa karvojen nyhtämistä vasemman puoleisesta poskesta, kaulasta ja niskasta.

jussi2014

Aamu alkaa A-:lla ja sitä seurasi performanssi: ”Pystyyn revitty sika, syömässä piirakkaan sullottua revittyä sikaa, röyhkeän lokin seurassa”. Tämä esityksen jälkeen tunnelma oli jo sen verta hilpeä, että saareen päätettiin jäädä toiseksikin vuorokaudeksi Hemulin suostumuksella.

Mutta tästä ei enää lauluja synny, mitä nyt Kauppalehdestä löydetylla The World kartalla vedeltiin kursseja, virtoja ja pasaateja. Enää reittisuunnitelmassa ei ole aukko kuin Uuuden-Seelannin ja St. Helenan välillä.

Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *