Tänään juhlitaan suomen Majakoita, joita on noin kuusikymmentä ja joista 20 on historiallisesti merkittäviä. Olisi siis suotavaa näyttää Ranturille majakka, tai kuusikymmentä, mutta ainakin yksi olisi kiva vilauttaa, ja tuossa Helsingin Harmajassa tönöttää yksi.

Pläni oli siis Kustaanmiekasta läpi Harmajalle ja takas. Keli oli parahultainen 6m/s ei merkittävää aallokkoa ja kun sit lootaan oli tulossa kilpa-kapoteeni, niin tiedossa oli merkittävä seikkailu. Toki ilma-alaa hiukka huononti edellis-illan meskaliini kokeilut ja kuitteja inventoidessa ei ollut ylläri, että kuuppaakin snadisti kivisti. Olotilan kruunasi perjantaina popsima 600 grammaa edamia, joka on päättänyt nyt sitten jäädä sisälleni evoluutioitumaan, eikä suostu näköjään sulamaan edes meskaliinilla.

Muuten olin ajokunnossa ja rannassa. Hulluimmat ajatukset oli hakea spinnaakkeri varustus manskulta ja viritellä tänään myötuuli kanvasta, mutta ei nyt ihan niin riehakkaaksi ruvettu. Ja hyvä niin, koska tämä tarina ei nyt sitten lopu sanoihin, mitään ei mennyt rikki, ja ketään ei sattunut.

Niin, kun Kimmo oli sit-lootassa, niin ajattelin minä sitten ensimmäistä kertaa suorittaa kansimiehistön virkaa. Hemulihan on tähän asti kötöstellyt rättien kanssa, kun alle-kirjoittanut on hölmöilly pitkässä pinnassa. Nyt Kimmo tutuistui aisaan ja Ranturiin ja minä hölmöilin sitten kannella. Ostos-listalle saatan laittaa lazy-jackit, ja ainakin purjeen laskosten sitomiseen puomiin tulee kohtaamaan kehitysaskeleen ennen seuraavaa kertaa kun könyän kannelle. Muutenkin mastoni lienee ajalta ennen ratsastajia ja enemmän suunniteltu purjeille, missä on köysi etuliikissä. Noh, kyllä se sinne nousi, tietysti, mutta ei se nyt ihan ”optimaali” ole.

Kimmo olisi tahtonut kaikki resut esille, minä toppuutin ja vetäsin Genuaa metrin rullalla, kun kattelin ja aattelin, että tällä manööverillä säästän itseäni, ja kiuluni kuluvia osia. Genuan Snörppiä tarttee tutkia, että mikä se on miehiään ihmeellisine tarra systeemeineen. Ja sitten se mitä pasahti, olikin odotettavissa.

Ku kustaan-miekka kääntää tuulen vastaiseksi, ja pinnassa on täysverinen pursija, niin koneellä läpi nyskytys ei ole mahdollista, jotenka rätit kireelle ja kryssimään. Nirun narun skuutti ei sitten moista kestänyt genuassa, ja pasahti poikki. Ja meillä oli nätti leija keskellä Kustaanmiekkaa. Furlexista lippu sisään ja toisen ajatuksen jälkeen kurssi takas kotia. Mitä hyötyä olisi ollut laittaa sama köysi samaan käyttötarkotukseen vain uudestaan poikki menemään. Nyt saan hyvän syyn mennä shoppaileen Motonettiin.

Merellä-Merellä ei siis olla vieläkään käyty, mutta aikalailla jo huulilla, josko sitä sitten seuraavalla kertaa.

Tämmöstä Intiaani-kesää en muista, ja aika hauska, että se osuu myös heti sille kesää, kun rannassa on Ranturi. Toisaalta ja enssaalta, olen myös suosioni huipulla, koska koskaan ennen mulla ei ole ollut avuja, jotka tuovat ihmisiä luokseni. Ja kun samalla saadaan loikka siihen, että tytöt soitti, että pääsiskö ne venneelle eilen, sanoin otta pääsette tännään, ku vaimokin tullee mukaan.

Ja sitte mentiin. Ensimmäinen neiti oli rannassa jo ennen meitä, ja seuraavalla oli aivan poskettoman tärkeet puhelut käynnissä ja tuli tunnin perästä. Niinno, rannassa oli ihanan lämmintä odotella. Konettakin tuli varmuuden vuoksi puksuteltu puolituntia, notta voidaan olettaa, että se edelleen toimii, kuten toimikin.

Kun koko miehestö oli yhes-koos, niin ilman sen suurempia fanfaareja takas Kruununhaanselälle, josta onkin ihan kohta pakko jo päästä pidemmälle. Mutta ei vielä, koska meillä oli aikataulu, ja tavote Palme De Pyy & bisse, ja uidakkin piti. Niin miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Uiminen hoitu laskemalla viismetriä köyttä fendarin kanssa perään, ja antamalla pinna Hemulille. Sitten vaan rappusille ja molskista sano ”Eemeli”. Tuultahan oli ykkös metrejä, jotenka vauhti oli ykkös solmua, jotta teoriassa veneen perässä olisi voinut uida. Jätin sen tällä kertaa tekemättä ja roikuin vain tikkaista.

Niinno, nykku sitten oli täys-miehistö ja kevyt keli, niin reenattiin sitten vendoja eri malliin. Manööverit sujuvat kerta kerran jälkeen paremmin ja paremmin, mitään ei mennyt rikki ja puomi tuli kerran Hemulia kuuppaan ja beibe sai sormensa jotenkin raapattua vekille. No major issues, ja kaikilla oli kivaa ja kannatti herätä?

Koska en ole ennen omistanut venettä, tai siis merivenettä, tai siis ei ole ollut tämmöstä isohkoa-huvi-venettä minne voi tuoda ihmisiä kylitteleen. Niin ajatukseni, ainakin käyttöasteesta olivat täysin fiktiiviset. Mutta tällä kertaa ja tänään häntä käytettiin, kuten häntä kuuluu käyttää. Muutenhan Ranturi hejjaa köysissään, kuten moni muukin huvi-vene.

Niinno, ja ei merta edemmäksi kalaan nytkään menty, Kruununhaan-selkä on nyt sitten ollut surffailun näyttämönä jo monta kertaa, ja oli tälläkin kertaa. Kyydissa Smetana-clubin perustaja jäseniä, joista toinen ex- pressa, notta tällä kertaa olisi saanut olla keliäkin, koska olisi ollut sitten sitä läskiä nostaa laidalle. (läskit laidalle = purjehdus käsky/termi hengaamiseen -> se mitä näette Eurosportilta, kun koko mieheistö, poislukien perämies istuu tuulen puoleisella laidalla ns. lisä kölinä)

No onneksi ei ollut kuitenkaan keliä, ja ajatus oli vaan tutustua pursimiseen, tollain yliolkaisesti. Ja se se vasta on sitä oikein käyttöä, oikein skönäröinnin evankelistaa. Kumpainenkin herroista oli ensimmäistä kertaa pursimassa, ja mitään palopuheita, tahi edes puheita, tahi yli päätänsä mitään muuta ei tehty, kun irrotettiin köydet ja sitten instAnttina manöövereiden kimppuun. Kehenkään ei sattunut, mitään ei rikkoutunut, kaikki meni siis presiis kuten pitikin.

Ma luulen, ma luulen, että tämä on toimiva tapa tähän oman gasti-poolinsa rakentamiseen. Heti narut käteen ja skuutteja kiskomaan, kaverit pinnaan ja tuulikulmaa ajamaan, ei siinä nyt niin montaa mystistä muuttujaa ole, etten ekaan tuntiin vesillä pystyisi tietosiirtään kaikkea sitä, minkä itse tiedän. Ja näillä sitä nytten sitten mennään, josko kohta jo mertakin edemmäksi, ja vaikka sinne kalaan.

Vaikka olen laiska, ja vitkuttelen kaikkea mitä on mahdollista vitkutella. Ja totuuden nimissä, maailmassa on paaljon asioita, joita voi vitkutella loputtomiin. Niin nyt en sitten enää voinut vitkutella tätä: Tuli aika irroittaa köydet, Hemulin kanssa kahdestaan.

Siihen Tervasaaren taakse puksuttelin ja Hemuli kannelle kiskoon rätit salkoon. Sadat – tuhannet kerrat salilla ei ole mennyt hukkaan ja iso oli ilman vinssiä ylhäällä ja kireellä. Sen verta perseelleen tulee köydet maston sisällä, että mastolla oleva vinssi on ”väärällä” puolella ison fallille, että tämäkin tarttis sitten paskarrella, sitten ensi kaudelle.

Kun iso oli ylhäällä, voitiin ruveta pursimaan, mutta eihän nousukulma ole kaksinen pelkällä isolla, niin Jenni mukaan hommiin heti. Siittä se sit lähti. Tuulimittariahan ei ole, mutta kyllä me liikuttiin. Merisää piirsi Harmajalle vitosta, niin kait meillä sitten Kruununhaanselällä oli kolme/neljä /viisi metriä sekunnissa. Varsin leppoista siis, tai siis oli, muilla ku mulla.

Siittä en tiedä, mitenkä uraansa aloittelevat kapteenit normaalista reagoivat muuhun runsaaseen vene-liikenteeseen, mutta mulla se tarkoitti melkosta hyrräämistä niskanikamilla. Temulin linjaus, että; ”Kun purjeet on ylhäällä, taakkepäin ei tartte kattoo, kunnes torvet soi, niin kauan, että sun korvat soi.” Ei ihan ottanut tuulta Ranturin sit-lootassa. Liki maanisesti smyygailin joka suuntaan.

Hemulin hermot kesti tota hyrrääni tunnin: ”Karibialla sun pää ei pyörinyt ollenkaan noin paljoa.” – ”Etkö näkisi helpommin purjeen alta, jos istuisit alas.” – ”Eikö takaa tulevat väistäkkään purjealusta?” –  ”Lopeta toi pyöriminen ja istu alas!”

Niinno, sitten istuin alas, katsoin kelloa, käänsin kurssin takas kotia, Tervasaaren takana rätit sisään ja puksutellen takasin omaan loossiin ja olut auki. Manööverit onnistu, mitään vahinkoa ei sattunut kellekkään ja käyttöaste kohoaa, josko sitä seuraavaksi sitten merta edemmäksi, ja vaikka kalaan.

Niinno, nykku on vene ja tuli Jussi, olisi väärin kaikkia ei veneilijöitä kohtaan olla menemättä merelle, mennä menemättä laidalle kusella ja olla olematta ku sillit tölkissä. Marinaatin annoin jokaisen itse päättää ajatuksella, että kyllä varustamo miehistön ruokkii ja kanna lempijuomasi mukanasi. Tällä evästyksellä sitten irroitettiin köydet suureen meriseikkailuun, joka poikii vieläkin suuremman meriseikkailun.

Tuulta oli, ja tällä kertaa Ranturissa oli sitten ensimmäistä kertaa kaikki rätit ylhäällä, ja koska sit lootassa oli kymmeniä-(ellei kohta jo satoja)tuhansia merimaileja, kerättiin rätteihinkin sitten painetta. Kokka kohisi ja pahempaa natinaa ei kuulunut, mastokin oli ammattilaisten mielestä, melkein suora. Enempää sitten en tahtonutkaan jarruttaa janoista miehistöä ja kurvattiin suorinta tietä rantaan.

Suomi on tuhansien Rantojen maa, joista tuhansin järviin ( tai Itämereen) juosta saa. Valinnan vaikeutta siis oli matkan päämääräästä, mutta sillähän ei ole niin väliä, koska veneessä olet jo perillä. Mikään Tyranni en ole sen suhteen, että minne mennään, lähinnä sen takia, että sepä onkin mulle liki pitäen samapase, kuhan mennään, asia. Jotenka pidin korvat höröllä siittä, että minne ehkä kandeilesi kokkansa kohdistaa.

Edellis Jussina oli Pihliksessä kuulemma ollut kuusituhatta juhlijaa, jo nopealla matematiikalla kaksi suolaveden karaisemaa karvaista Alfa-urosta saisi tuosta laumasta itsellensä Heil-an, tai sata.  Päämäärämme oli siis kristallin-kirkas ja helposti saavutettavissa. Kristallin kirkkautta rupesimme tehokkaasti sumentamaan koneen sammuttua. Laitoin omaksi tavotteekseni saavutta Base Camp 0,001 40 minutissa.

Aurinko helli, ja lautturit toivat virran yli rantaan sieluja.  Pieni yhteisömme purkautu purkista rillaileen ja nousu 0,002 leiriin alkoi. Teemana ruokailussa oli, että emme söisi yhtään ateriaa, millä ei olisi juustoa. Muutenkin safkat onnistu hämmästyttävän hyvin, temppu toimi ja taikurikin oli ihmeissään.  Kuvut pulleena olisisi tietysti ollut kohtuullista laittaa toviksi läskit silmille, mutta siittä oli vain puhetta.

Pihliksen Kokko keräsi kasaan sitten koko sen katraan mitä mantereelta oltiin saareen raijattu. Tämä oli se tilanne, mitä varten mekin olimme täällä. Ja tämän asian tiesi myös asiakseen saareen saapunut Länsirannan-naisasiamies.  Kun mä olen jo Gameover, niin toki halusin tarjota parhaat mahdolliset mehtuu maastot sitten miehistölle, ja nyt kun oli mukana myös Länsirannan-ajomies. Niin odd-sit oli merikarhuilla todella hyvät.

Se ettei itse ole enää kaukalossa, ei tarkoita, etteikö peliä saisi mennä katsomoon katsomaan vaimon kanssa.  Ja olihan se viihdyttävää, kunnes tuli nälkä. Ja vaikka odd-sit olivat kohdallaan, niin miehistö saapui presiis samalla pääluvulla vellikellon kutsulle, kuin lähtiessään. Tai siis, naisasiamieshän oli poistunut muonavahvuudesta, mutta emmehän me häntä saareen tuoneetkaan. Harmi, mutta onneksi meillä oli vielä vähän kiivettevänä nuosuhumala-Matter Hornista.

Last a Camp 0,003:ssa päätimme juhlallisesti lähteä Drakensalmelle Swanilla. Loppunousun kukin matkasi sitten yksistään, tai siis ei yksistään, vaan lähinnä mietteissään. Minä kaikkuuni käpertyneen Hemulin kanssa Master Bed Roomissa, Teemu anteeksia pyydellen hirveää humalaansa alastomilla Atleeteilta ja Petteri  uimalla rasvakivelle ja takaisin. Temulin anteeksi pyydöt muuttuivat dramaattisesti avunhuudoiksi aamuyöllä. Sen verta nousin, että kysyin mikä hätänä ja sain vastaukseksi mongoloidiaa ja kyljen vaihtamisen, totesin kaiken olevan suhteellisen hyvin, paitsi unien.

Hengitysilma oli snadisti sakeesta, kun herättiin ja mitään vahinkoa ei tullut aiheutettua itselle eikä muille. Rapulaakaan ei tainnut olla, vielä kellään olla, ja turvallisuus hakusimmat jäsenet korjasivat tilanteensa ennen kuin kumpikin silmä oli edes auennut. Niin vahingoista, niitä ei ollut/tullut, ellei nyt sitten vahingoksi lasketa, ja miksi ei laskettaisi Temulin tyynynä toimineen ”autojääkaapin” puhaltimen siipirattaan suorittamaa karvojen nyhtämistä vasemman puoleisesta poskesta, kaulasta ja niskasta.

Aamu alkaa A-:lla ja sitä seurasi performanssi: ”Pystyyn revitty sika, syömässä piirakkaan sullottua revittyä sikaa, röyhkeän lokin seurassa”. Tämä esityksen jälkeen tunnelma oli jo sen verta hilpeä, että saareen päätettiin jäädä toiseksikin vuorokaudeksi Hemulin suostumuksella.

Mutta tästä ei enää lauluja synny, mitä nyt Kauppalehdestä löydetylla The World kartalla vedeltiin kursseja, virtoja ja pasaateja. Enää reittisuunnitelmassa ei ole aukko kuin Uuuden-Seelannin ja St. Helenan välillä.

Kun kävi niin, että ylitsepääsemättömät esteet pitivät Rantojenmiehen rannassa the Kekkuli-Regatassa. Orjennoiduimme perheen sisällä sitten siihen, että rannassa ollaan. Vene kyllä nykii naruissaan kuin nauta navetan oven avautuessa laitumella.

Itsehän kuuluun siihen lokerikkoon sukakuluttajia, että en ole vain saamaton, mutta myös laiska, niin tarvitsen yleensää jonkun liikkeelle panevan voiman, kunnes jotain tapahtuu. Tänään se oli Pohjois-Karjalan Pipa, joka ilmoitti tulevansa ny venneelle, kun siittä ollaan nytten sitten riittävästi rumputettu sosiaalisessa meediassa.

Ja vaikka mieleni minun tekevi, jäädä rantaan rommia ryystään, tiedän sen olevan vain aivan liian vähän tyydyttämään Pipan haluja, ja koska köydet olivat jo valmiiksi kiriällä, niin enhän myöskään hyväsydämmisyyttäni voinut Ranturia pitää lia-assaan.

Kaikkihan oli valmista jo viikko sitten Suomenlahden sisämeren ylittämiselle, notta miehistö vain puuttui. Ja nyt kun sitlootassa istui neljä täysveristä kaunotarta tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni pakottavaa tarvetta ryhtyä kapoteemaanaamaan.

Legi olisi kaivarista läpi ja Harakasta sisään ja takas rantaan. Ykköstunti ja resut nostetaan vasta takas tullessa. Ihan näin ei mennyt, koska stadikan kupeella tarvittiin kantavaa ääntäni Stadi-cupin finaalissa, mutta melkein. Katajanokan kärkeen koneiltiin sitten upari, ja Genua rullalta ja kone kiinni. Nyt pursittiin, nyt pursittiin neitsyt purjehdusta under the clearblue sky.

Iloa riitti parikymmentä minuttia, kunnes tultiin folkkareiden radalle, koska olen joviaali, rätit sisään ja motorilla pois fleetin tieltä ja takas kotia. Rannassa töijattiin niiden toimesta, joilla oli esteetöntä töijata ja kaikki manööverit meni näyttävästi ja ennenkaikkea hienosti ja hyvin. Enää odotan suurella innolla, että pääsen Hemulin kanssa kahdestaan seikkailemaan ja toteuttamaan sitä, mitä Ranturi on tullut taloutemme taseeseen tuottamaan.