Ja man vs. mold

Sitä on kaikkialla, Zalandoo. Kun tuohon TODO listaan tuppaa tuleen vaan lisää rivejä, vaikka kylläkin sain kaksi ruksata ylitsekkin tänään, niin työmaa näyttää silti loputtomalta. Ja jotta ressiä ei syntyisi, annoin itselleni aikataulun, vappuna tarttis pystyä asumaan, ilman välitöntä vaaraa saada jotain ”fataalia”.

Hometta on kaikkialla, ja se yksi yhteinen yö taisi olla jo liikaa. Kun nyt ajattelen uudestaan ja ajattelen paremmin, niin ei tuommoseen kaksivuotta kukkineeseen kajuuttaan kannattaisikaan ummistaa. Tehty, mikä tehty, ja nyt sitten siivotaan.

Tänään kiskoin irti prioriteetti ykköset, lattia-matot, jotka olivat olleet sen kaksivuotta veden alla. Ainoa hidaste oli pöydän jalkojen kiinnikkeet, jotka oli muuten kiinni kolmea eri sortimenttia edustavilla ruuveilla. Jotenka tarvittiin kolmet töi-kalut, ja hullummaksi homma muuttu, heti kun sain ruosteisen täkkipultin irti. Pituutta tällä käikäleellä oli kaheksan senttiä, ja enemmän raavin päätäni materilaali valinnasta. RST-pulttejahan veneessä oli laatikoissa n. 60 kiloa. Ei sitten pöydän jalkaan ollut löytynyt rosteria? Ja oisko lyhempi pultti ajanut asiaansa? Nämä kysymykset jäävät vastausta saamatta.

Sen verta oli kaveria mukana tänään touhuilussa, että Temuli päätti koeponnistaa Motonetin (joka voisi hyvin olla toinen potentiaalinen sponssoori) Homeenpoistajaa. Sen verta jyrkkää kamaa, että jatkamme vasta hanskaten sitä hommaa. Asialliset varotustekstitkin löyty pullosta, ja ne luettiin, heti kun handut syyhysi. Tuo lienee typeryyttä, tahi hetero-mies-suomalaisuutta.

Styrkka-myrkka kuitenkin toimii, ja pinnat putsaantuu. Lisäsin TODOohon kolmen tiskariharjan hankinnan, taidan siis tiskata veneeni. Lattiasta-kattoon, tai niinkun pitäisi sanoa turkista-deckkiin, vai meniköhän toikaan nyt ihan oikein.

Keulis avattaiin kalman-käärestään, se on iso, liki sit lootaan saakka ja ihan jees, ja umpi homeessa, notta kryssille ei nosteta, ennen kuin on spray-hoodi paikallaan.  Skuutti köydet oli punottua, jotenka vaimolle tarttee ostaa hanskat. Vehari skulaa, ja tuohan se jo merellistä tuntua kun kuuntelee kustaanmiekan liikennettä.

8 centin täkkipultti aiheutti päänraapimisen lisäksi skidin mielipahan, miltäköhän näyttää laminaatin sisällä olevassa kotolossa. Nämä ruostuneet penetraario porat lienevät sijanneet sisävesipuiston vesirajan alapuolella. Tarttisin skoopin, milla kurkata ruostereikään, sellaista ei ole vielä löytynyt aarteiden joukosta.

skooppi

Ja pinna pakaroiden välissä

Vesillä vika, vesillä eka… karu viikinki. Tai sitten en, niinno, parta muuttuu punertavaksi kesällä, että saattaa sielä sukuhaaroissa joku joskus jotakin Viikinkiä sutassut. Silmät vihertää, silloin kun ne ei punerra, notta jollakin vuosisadalla on jommallakummalla puolta ollut sinisilmäsyyttä. Siihen ne sarvipäiden (mikä on muuten myytti) ominaisuudet tässä ulkoisessa olemuksessa loppuuvatkin, vissiin.

Ja rehellisyyden nimissä, ei me oltu vikoja vesillä, eikä ekoja vesillä. Mutta hyvin todennäköisesti olttiin kuitenkin kumpaisessa päässä kausia sitä gaussinkäyrän viimestä/ensimmäistä kymppiä.  Hakaniemestä työntäessä Pyysaaren suuntaan liikkui vesillä Optari-parvi ja takas tullessa Suomenlinnan lautta.  Siinä ne kanssaveneilijät, rannat huutaa vielä tyhjyyttään, ja muutamassa poukamassa oli vielä lunta, mutta tästä se nyt sit alkaa, kausi 2014.

Eilen olin sitten itse, minä itse ja ensimmäistä kertaa pinnassa, omassa ”isossa” veneessä. Tikkua oltiin menossa nostaan ekana Tervasaareen, sitten Sirpalesaareen, sitten jonnekkin, jossa nosturin vuokra olisi ollut 50€ per vene. Ja kun meitä oli kaksi, niin samalla vaivalla/rahalla olisi hiissannut rantaa Bronton Janinalta. (Nostorent).

Pyysaaressa oli paatit rannassa, mutta saatiin keppi pystyyn, aika rajun arpomisen jälkeen. Onneksi mukana oli exel-insinööri ja palkittu kilpavene kapteeni, jonka näkemykset poikkesi omasta näkemyksistäni vanttien kiinnitys pisteistä, onneksi. Nyt ne lienevät, niin kuin ne ollaan aikoinaan ajatellut.

Mereen molskahti vain yksi sokkatappi. Onneksi, taas, laivueen s/y Gekko puksutti paikalle, mukanaan pussillinen tappeja. Tuli vaan mieleen, että jos laskisisi näinä päivinä riittävän pienisilmäisen verkon jokaisen nosturin kohdalle pohjaan, niin saiskohan oman nostonsa kustannettua pelkästään ”finders Keeperseillä” ja korvausta vastaan palautetuilla omaisuuksilla? En tiedä, mutta luulen meren nielleen eniten rillejä, lompsia, avaimia jne. presiis näistä kohdin.

Kone toimii, kiitos.

Ja sitten virkoin tommosen minivihkon virkaansa. Tähän mennessä en ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut ikinä kirjoittamaan mitään vihkoihin. Kaikki muistiin panot ovat irrallisia lappuja, lähinnä laskujen kirjekuoria, lehtien marginaaleja, kuittien B-puolia ja satunnaisia lippusia/lappusia. Vihkoja olen alottanut kymmeniä, täytän ekat kolme sivua ja hukkaan sen, kunnes löydän sen ja revin kolme sivua pois, siirrän vihon uuteen tarkoitukseen, kunnes toistan sivujen repimisen, kunnes kämpän vetoloorat tursuilee vihkoja, joissa on löysät niitit ja neljä sivua, joita sitten vaimo ei uskalla heittää roskiin, koska luulee, että ne on jotain mun tärkeitä muikkareita. Joten, nytku muka olen jo ”järjestelmällinen” ja teen tätäkin, niin ehkä sitten onnistun vielä käyttään vihkoakin, jonka pitäisi kulkea aina mukana, ja se on jo nytten sohvan alla. Koska Misu neppaili sillä illalla, ja se oli mun mielestä niin hauskan näköstä, että annoin kissan leikkiä sillä pienellä punaisella Loki/Todo vihkosella.

pinnapakaroidenvälissä

Ainiin, otsakkeeseen liittyvää tekstiä, kun nyt puksuttelin. Huomasin, että saan kädet vapaaksi (heilutteluun ja senkan pyyhintään), tilsimällä pinnan pakaravakoon.

Ja Paineenkestäväpestävä

Seuraavan kerran kun saan rapuloissani osto-kohtauksen, tulee järjenjuoksuun uusi mutka, uusi ensimmäinen mutka. Tähän astihan järjenjuoksussa on ollut vain yksi mutka matkassa, muuten lähes lineaarisessa järkeilyssäni roinan-paskaa haaliessani. Tai paremmin ajateltuna, kyseessä on ollut yksi Y-risteys. Riittäkö valuuttaa tililtä, vai vetästäänkö Visalla.

y-risteys

 

Vanha malli, onko mulla debiittiä, tai edes crediittiä joutuu väistymään uuden näkökulman edestä. Uusi  ensimmäinen mutka on; onko himoni kohteena oleva roina pestävissä painepesurilla.

sigma

 

 

Voimme kutsua tätä ensimmäistä mutkaa nyt vaikka sitten hankinta-suolen-sigmaksi, ja kokemusperäisesti tiedän, että melko usein eteneminen tyssää siihen, ainakin herkillä suolilla.

 

Painepesurista tuli mun BFF vähän vahingossa, mutta tämäkin on osa kokonaisuutta/omaisuutta, joka siirtyi hallintaani Rantojenmiehen mukana.  Nilfisk on hämmästyttävän pätevä ja sen piiskasta on saanut nyt nauttia ressu, rantatuolit, loorat, fendarit, penkit, päälliset, ständi, Semtex, Kumi-castroli , kannut ja kaikki muu, mikä on osunut liekin tielle. Niin, se siinä mielessä on, liekinheitin.

 

Niin, kun nyt on tullut mennä kaksi iltaa puhallettua, niin sanoisin, että olen ollut pimennossa ja näen nyt valon. Aikaisemmat muistot pesurista liittyvät, lähinnä PV:n omaisuuden suihkutteluun, ja sekin tietysti ajoittui aina viimeisille minuuteille palvelusviikkoa, kunnes pääsi karkaamaan senaikaisen elämän-rakkaan kainaloon, laaksoon, mäkeen. Joten, on ymmärrettävää, etten paineissani honassut, kuinka siistiä paineella peseminen onkaan.

 

Rantojenmieheen käännän jutun muistikuvan kautta, joka on tarkka, mutta silti en uskalla päätäni pistää pantiksi siittä, että vene menee nyt oikein. Luulen istuneeni Hellsinki-Tallinki racen jälkeisissä mainingeissa s/y Donnassa, joka on suunniteltu siten, että hänet huuhtastaan sisältä ja pihalta, painepesurilla. Nerokasta, yksinkertaisuudessaan nerokasta sanon mä. Ja tämähän nyt pistää pikkaisen uusiksi myös ajatusmallia Rantojenmiehen karderoopista.

kannu

”kanisterin kahden – neljänkymmenenviiden vuoden gagat, katos kahessa sekuntissa”

Ja Hevonpaskaa

Ja Lampaan kakkaa, ja Kurtin kakkaa, ja Temulin vetelät. Ressussa on enemmän neliöitä, mitä mun ekassa kämpässä Yömakkaran yläkerrassa. Paskasuuskin on yhdistävä tekijä, mutta ei mun synnin-pesä ikinä ehkä näin uloinen ollut.

Ressu on todennäköisesti ollut Rantojenmiehen talvipalttoo. Se on ollut maassa nyt sitten ainakin sen kaksi vuotta, ja koska en ole osa CSI:ta, en osaa tarkemmin määrittää ressujen maatumisprosessia, mutta vakuutan käsi sydämellä, että tämä on paskasin ressu, minkä olen eloni aikana nähnyt. Ja pidän itsekin itseäni, vähintään vartti-hulluna, kun rupesin sitä putsaamaan. Olisin yhtä hyvin voinut antaa alkaneen maatumisprosessin jatkua loppuun saakka, mutta ei, tänään ei näin.

Kun maa oli kierähtänyt kalottialueiden kannalta jo poispäin lähimmästä tähdestämme, ja hengityskin rupesi höyryämään. Nostin hupun niskasta ja suunnittelin auton parkkeeramista siten, että ajovaloissa näkisin kätteni jäljet paremmin. Tässä kohtaa järjen ääni voitti, soitin vaimolle, joka oli jo sohvalla kissan kanssa, ja aloitin ruumiin raahamisen. 150 kiloa the MaVea suorin jaloin on palakakkua, mutta vaihetaan kuulalaakeroitu LEOKO limaseen ressuun, ni rupee ärrän murinaan tulla mukaan vaahtoa.

Löysähkö O-lihas piti pintansa ja sain ressun revittyä töimaan jätekatoksen suulle. Katoksessa oli jo sisällä Semtex, mikä vie suojan vapaista kuutioista sen 90%. Limanen ressu, olisi siis pitänyt saada nostettua limasen kumiveneen päälle. Ja Semtex, hän nojasi vain toiseen lussuun ponttooniinsa, jättäen ”pöytätason” harmittavaan kymmenen asteen kulmaan. Minun ei edes tarvitse maalailla sanoilla, sitä, mitä seuraava puoli tuntia piti sisällään.

Lopun viimein hain voimaa virressä viisitoista, Tiellä ken vaeltaa, poistaen sanan ”et”, ja vaihtaen subjektin muodon itse itseeni. Ja lopulta suljin liukuoven.

ressu

Ja Semtex

Rantojenmies on rekisteröity kahelletoista, hankin dinghyn mil kaikki pääsee kerralla rantaa, tokko tuo kuitenkaa plaaniin enää sillo noussee, ja tuli maksettua siitä yli hintaa... tarkistin sorttiasemalta, alle 2,5 kuutioo kustantaa 18€

Rantojenmies on rekisteröity kahelletoista, hankin dinghyn mil kaikki pääsee kerralla rantaa, tokko tuo kuitenkaa plaaniin enää sillo noussee, ja tuli maksettua siitä yli hintaa… tarkistin sorttiasemalta, alle 2,5 kuutioo kustantaa 18€

Laivue kasvaa, ja kohta tarttis vissiin sitten järjestää jo paraati. Nooh, odotetaan lippujuhlapäivään. Hän on Bombard C4 ja tuttu elokuvista ja erikois-joukoista. Speciaalihan se on itsekin. Rantojenmies oli ollut heitteillä kaksi vuotta, Semtex potentiaalisesti 30 vuotta, valmistus näet on loppunut niihin aikoihin kun The Commando kuvattiin.

Yleiskunto on siis rajuhko, mutta ehkä toivottavasti ei täydellisen katastrofaalinen. Ponttooneissa todennäköisesti ei pysy ilma, mutta enpä ole sinne vielä painettakaan saanut, koska nämä hankkimani Biltema kompurat ovat hupaisia leluja. Tiesin ne hankkiessani, että ne ovat hupaisia leluja, mutta halusin ne silti. Eikä minulle riittänyt yksi hupaisa lelu, vaan ostin heti kaksi. Tämäkin olisi yksi hyvä syy hakea kohta jo Biltemaa sponssiksi, koska olen merkittävä osa heidän liiketoimeensa jo muutenkin. Ja samaan vauhtiin voisin vaihtaa maksukykyä Visalta ihan oikeeseen kompressoriin.

Mutta kumi-vene on ollut perverssioissani ja päiväunissani mukana jo monta monituista vuotta, niin on todella mieltä huojentavaa putsata sitten limoja omasta veneestä. Vaikka se olisikin lussu, ja ilman oleellisesti tarvittavia osaisia. Semtex, nimi tulee C4:stä, ja todennäköisesti myös siitä että lussu on käsin kosketeltava kumi-pommi ja toistaiseksi merikelvoton. Päiväunissani kuitenkin siintää Geo gätgeilyä, Regattojen seurantaa, ronkista rantaan nostettava seikkailu alusta ja suomen sadat joenmutkat.

Haaveiden tulee olla niin kaukana, että niihin pinnistelu/ponnistelu on mieleistä, ja jos se nyt tarkottaa kumin hinkuttamista ja vuotojen etsintää tänä päivänä, niin se on sitten muuten täysin sen värtti.

Mirhamia

Tiedän, että veneilijän kymppi on huntti. Ja olen asennoitunut siihen, että kelluva kaksioni tulee viemään kaiken vapaa-aikani ja roposeni. Nillittämäänkään kaiken kalleudesta en halua, koska tiedän kaiken maksavan.

Mutta & koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen vierailuni oikeaan veneliikkeeseen, haluan kuitenkin purkaa stressiäni tällä tutulla tavallani, avaudun.

Se mikä tarvittiin, oli lokin-pyörä.  Pyörät ylipäätänsä ovat lähellä sydäntäni, koska ovat käytännössä ainua tulon lähde ja sitä kautta vahvasti syy-seuraus suhteessa myös veneeseeni.  Eihän ilman teollisuus-rillukoiden aikaansaamaa luotto-luokitusta olisi koko venettä, mihinkä tarvitaan lokin-pylpyrä.

Ysköksen aikaan sai 22€scudon arvonlisäverollinen hinta. Toimituskulut olisisi tullut päälle, mutta & koska kellunnan aloittaminen ajoittui lauantaille, halusin pylpyräni paikalleen perjantaina. Näin ollen ajelin sen yhden sata kilometriä asiakseni hakemaan käikäleen. Nafta kuluja ei periaatteessa saisi laskee kuluiksi, koska evankelistatkin maksavat omat bensansa.  Mutta, jos nyt ne vielä tän kerran tähän ynnätään, niin kilkkeen hinnaksi tuli tasan kolmekymppiä.

Töimaan kirjevaaka, ei suostunut antamaan painoa ollenkaan, mutta painoksi keksin tasan 3 grammaa.  Kynpin gramma, ei se siis kultaa ole, mutta Eteerinen 100% luomu Mirhami-öljy 5 ml putelissa kustantaa 16,45€ verojen kanssa.

Itsepäisyys purjehdus

Ja samalla elämäni fifteen minutes in famous. Jo eilen, kun vaan nostettiin tikkua Teemun kanssa Carusellin rannassa saimme sen sata silmäparia, tänään niitä oli sata lisää ja pari linssiä. Mä olen niin onnellinen ja todella tyydytetty siittä, että tämä tuli tehtyä.

 

Kuvissa Julle on reivattu, mutta ei sielä nyt niin paha keli ollut. Ihan yksittäiset aallot vain pärski, eikä kukaan heistä tullu sitlootaan saakka. Mutta kuvissa toivottavasti näyttäisi paaaljon hurjemmalta. Gopron Kimmo laitto takakaitteeseen, että kattellaan, josko siittä irtoisi joitain julkaisu kelpoista.

 

Kimmon kun poimin kyytiin aamusta, ensimmäinen kysymys oli, että olenkos juonut viinaa. Olinhan minä. Virittäytyminen meni nappiin ja tappiin, mutta uneenkin jossain kohtaa onnistuin vaipumaan. Sen verta mentiin reisille, että kustantamo oli rannassa ennen minua, mutta kellonlyömällä mekin sielä oltiin.

 

Alku Briiffi pidettiin Carusellissa ja puhuttiin lämpimät ja esiinnyttiin. Kun lehti-ihmiset rupes rykimään roisketiivistä parkaa niskaan ja tekeen lähtöö, luikin minä ruikkaan vielä jännäpissat. Reivin laittoo punnittiin ja siihen päädyttiin, tämä oli myös allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta rakentaa reivi Inkerin isoon.

 

Journalisti otti fokan käsittelyn vastuulleen ja Kimmo ison. Peräprutkua rupesin rykimään minä, ja meillä on vielä tämä suhde sen verta lyhyt Evil-Rude:n kanssa, että en ole vielä saavuttanut isännän roolia, ni eihän siittä meinannut mitään tulla, mutta lopulta päästiin matkaan, ja rätit ylös.

 

Pikkusta kryssiä kun paukutettiin kohti Pihlajasaarta huomattiin heti, että fokan falli on jäänyt löysäksi. Ennen kuin kerkesin koota kissasta sanoa, oli journalisti kiivennyt maston viereen ja istui kuin härkäratsastaja rodeossa, joka näytti jännältä. Ammattimies on ammatti mies, ja falli kiristy ja taikuri/taituri saatiin takasin sitlootaan, ehjänä, mutta ei aivan kuivana.

 

Pihliksen taakse päästiin luikuttaan sivutuuleen, ja tässä kohtaa moottorvenneestä huudeltin kuuden solmun rajan rikkoutumisia. Peräsimessä tämä runkonopeusden ylitys tuntuu persaallon kasvamisena ja paineen lisääntymisenä.  Tässä kohtaa kristallisoitui myös päivän seikkailun reittipisteet. Me kierrettäisin Pihlajasaari ja sitten takas rantaan. Kun meri vähän aukesi, ei se nyt niin pahalta näyttänytkään, sinne vaan sekaan. Veneet on tehty kellumaan.

 

Ja sitten se ainukainen pikkanen broachin tynkä kävi, ja tämä johti kipparin hyper-varovaisuuteen ja pariin kertaa piihin parkkeeramiseen.  Ku päästiin laskeen takas myötäseen rupesi jo melkein harmittamaan, että reissu rupee tuleen päätökseen. Myötäsessä oli melkein jopa lämmin, tai sanotaanko ennemmin että ei ollut kylmä, tai oli ainakin riittävästi päällä.

 

Carusellin rännissä Rude-Evil, teki temput, eikä sitten millään, ei millään käyntiin. Tuohon masiinaan perehdyn paremmin ensi keväänä. Siinä sitä sitten kelluttiin rännissä, tuuli suoraan nekasta. Ehkä potkuri pyöri sen verta, mun sitä narua raivolla nykiessä, että propulsio riitti ylittään kaijan kulman, ja sitten tultiinkin rantaan näyttävisti räteillä.

 

Nyt alkoi se varttituntinen, ja tuntuhan se hyvältä. Hittosoikoon, todella hyvältä. Loppu breeffi, rätin nippuun, kiulu trailerille ja sohjossa Riipilään, mikä sekin oli jännää,  mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Kreikan Meri

Kahju Sailingin kautta aikojen ensimmäinen vuokravenereissu tehtiin maaliskuun alussa Kreikaan. Millä tahansa grande largella ei kuitenkaan oltu liikkeellä, vaan me vuokrattiin todellista ranskalaista avomeripursien osaamista edustava Pogo 12.50. Vene on siis Class 40 luokan pohjalta tehty nopea cruiseri. Veneessä on siis kaikki nykyaikaisen matkaveneen varustukset, toki sisätilat ovat pelkistetyt ja painoa säästetty joka paikalla missä vaan mahdollista. Veneessä on kääntököli. Purjehdittaessa köli lasketaan lähes kolmen metrin syvyyteen, mutta satamissa ja ankkurilahdissa syvyys voidaan tiputtaa alle 1,5 metriin.

Vaikka purjepinta-alaa oli fat-top isopurjeen ansiosta riittävästi, niin silti vene oli hämmästyttävän helppo purjehtia. Kunhan vain ensin tottui peräsinpinnaan, jossa ei ollut painetta missään tilanteessa käytännössä ollenkaan. Ohjaus oli jopa aluksi jäykän tuntuinen. Tuntuma johtuu tuplaperäsimistä eli pinna oli kytketty peräsinten kvadrantteihin vähän ruorijärjestelmän tapaan. Toisaalta paineeton ja vänkäämätön ohjaus on hyvä myös autopilotille, jolla tällaista venettä enimmäkseen ajetaan. Me tosin ei maltettu paljon pilottia käyttää vaan ajeltiin manuaalisesti.

Isopurjeessa oli kolme reiviä, joista 1. ja 2. käytettiin kohtuullisen kovatuulisen viikon aikana. Keulalla oli noin 110% fokka ja lisäksi irrotettavaan välistaagiin nostettava staysail. Välistaagi oli dyneemaa ja sille oli kiristystalja ankkuboksin sisällä. Kun taljaa kiristettiin vielä vinssillä, niin staagiin saatiin kaikille keleille riittävä jännitys. Staysail olisi ollut vielä reivattavaa mallia eli siinä oli toinen halssi ja skuutti rinkula noin metrin verran alaliikin yläpuolella. Käytännössä sitä voi siis käyttää lähes myrskyfokkana. Veneen rikaus ja heloitus olivat ensiluokkaista laatua. Myös rungon ja kannen jäykkyyden melkein tunsi, kun kovemmalla kelillä kiristi keulapurjetta pauke oli melkoinen.

Mukana: Kimmo, Anna, Tytti, Aki, Jukka, Tomi

Kimmo

Alla video ja kuvia reissusta:

Kryssiä jennillä ja iso ykkösreivissä

Kryssiä jennillä ja iso ykkösreivissä

Myötätuulipurje

Myötätuulipurje

 

Tilaa vaatteiden kuivatukselle

Tilaa vaatteiden kuivatukselle

 

Ios

Ios

 

Santorini

Santorini

 

Sadekuuro ennen lähtöä

Sadekuuro ennen lähtöä

 

Kohti uusia seikkailuja

Kohti uusia seikkailuja

 

Kevät tulee

Viime sunnuntaina (23.02.2014) käytiin porukalla katselemassa jäätilannetta Porkkalassa. Alla Tomin ottamia kuvia retkeltä.

Meriveden lämpötilaa ja jäiden sulamista voi seurata myös talvikaudella joka päivä päivittyvältä Ilmatieteen Laitoksen ”Jäätilanne” sivulta (alimpa ladattavat tarkemmat PDF kartat).

Porkkalan Kallioita

Porkkalan Kallioita

 

Kevätjäitä

Kevätjäitä

 

Rannatkin jo aukeamassa

Rannatkin jo aukeamassa

 

Rönnskär jo vapaa jäistä

Rönnskär jo vapaa jäistä