Ja Hevonpaskaa

Ja Lampaan kakkaa, ja Kurtin kakkaa, ja Temulin vetelät. Ressussa on enemmän neliöitä, mitä mun ekassa kämpässä Yömakkaran yläkerrassa. Paskasuuskin on yhdistävä tekijä, mutta ei mun synnin-pesä ikinä ehkä näin uloinen ollut.

Ressu on todennäköisesti ollut Rantojenmiehen talvipalttoo. Se on ollut maassa nyt sitten ainakin sen kaksi vuotta, ja koska en ole osa CSI:ta, en osaa tarkemmin määrittää ressujen maatumisprosessia, mutta vakuutan käsi sydämellä, että tämä on paskasin ressu, minkä olen eloni aikana nähnyt. Ja pidän itsekin itseäni, vähintään vartti-hulluna, kun rupesin sitä putsaamaan. Olisin yhtä hyvin voinut antaa alkaneen maatumisprosessin jatkua loppuun saakka, mutta ei, tänään ei näin.

Kun maa oli kierähtänyt kalottialueiden kannalta jo poispäin lähimmästä tähdestämme, ja hengityskin rupesi höyryämään. Nostin hupun niskasta ja suunnittelin auton parkkeeramista siten, että ajovaloissa näkisin kätteni jäljet paremmin. Tässä kohtaa järjen ääni voitti, soitin vaimolle, joka oli jo sohvalla kissan kanssa, ja aloitin ruumiin raahamisen. 150 kiloa the MaVea suorin jaloin on palakakkua, mutta vaihetaan kuulalaakeroitu LEOKO limaseen ressuun, ni rupee ärrän murinaan tulla mukaan vaahtoa.

Löysähkö O-lihas piti pintansa ja sain ressun revittyä töimaan jätekatoksen suulle. Katoksessa oli jo sisällä Semtex, mikä vie suojan vapaista kuutioista sen 90%. Limanen ressu, olisi siis pitänyt saada nostettua limasen kumiveneen päälle. Ja Semtex, hän nojasi vain toiseen lussuun ponttooniinsa, jättäen ”pöytätason” harmittavaan kymmenen asteen kulmaan. Minun ei edes tarvitse maalailla sanoilla, sitä, mitä seuraava puoli tuntia piti sisällään.

Lopun viimein hain voimaa virressä viisitoista, Tiellä ken vaeltaa, poistaen sanan ”et”, ja vaihtaen subjektin muodon itse itseeni. Ja lopulta suljin liukuoven.

ressu

Ja Semtex

Rantojenmies on rekisteröity kahelletoista, hankin dinghyn mil kaikki pääsee kerralla rantaa, tokko tuo kuitenkaa plaaniin enää sillo noussee, ja tuli maksettua siitä yli hintaa... tarkistin sorttiasemalta, alle 2,5 kuutioo kustantaa 18€

Rantojenmies on rekisteröity kahelletoista, hankin dinghyn mil kaikki pääsee kerralla rantaa, tokko tuo kuitenkaa plaaniin enää sillo noussee, ja tuli maksettua siitä yli hintaa… tarkistin sorttiasemalta, alle 2,5 kuutioo kustantaa 18€

Laivue kasvaa, ja kohta tarttis vissiin sitten järjestää jo paraati. Nooh, odotetaan lippujuhlapäivään. Hän on Bombard C4 ja tuttu elokuvista ja erikois-joukoista. Speciaalihan se on itsekin. Rantojenmies oli ollut heitteillä kaksi vuotta, Semtex potentiaalisesti 30 vuotta, valmistus näet on loppunut niihin aikoihin kun The Commando kuvattiin.

Yleiskunto on siis rajuhko, mutta ehkä toivottavasti ei täydellisen katastrofaalinen. Ponttooneissa todennäköisesti ei pysy ilma, mutta enpä ole sinne vielä painettakaan saanut, koska nämä hankkimani Biltema kompurat ovat hupaisia leluja. Tiesin ne hankkiessani, että ne ovat hupaisia leluja, mutta halusin ne silti. Eikä minulle riittänyt yksi hupaisa lelu, vaan ostin heti kaksi. Tämäkin olisi yksi hyvä syy hakea kohta jo Biltemaa sponssiksi, koska olen merkittävä osa heidän liiketoimeensa jo muutenkin. Ja samaan vauhtiin voisin vaihtaa maksukykyä Visalta ihan oikeeseen kompressoriin.

Mutta kumi-vene on ollut perverssioissani ja päiväunissani mukana jo monta monituista vuotta, niin on todella mieltä huojentavaa putsata sitten limoja omasta veneestä. Vaikka se olisikin lussu, ja ilman oleellisesti tarvittavia osaisia. Semtex, nimi tulee C4:stä, ja todennäköisesti myös siitä että lussu on käsin kosketeltava kumi-pommi ja toistaiseksi merikelvoton. Päiväunissani kuitenkin siintää Geo gätgeilyä, Regattojen seurantaa, ronkista rantaan nostettava seikkailu alusta ja suomen sadat joenmutkat.

Haaveiden tulee olla niin kaukana, että niihin pinnistelu/ponnistelu on mieleistä, ja jos se nyt tarkottaa kumin hinkuttamista ja vuotojen etsintää tänä päivänä, niin se on sitten muuten täysin sen värtti.

Mirhamia

Tiedän, että veneilijän kymppi on huntti. Ja olen asennoitunut siihen, että kelluva kaksioni tulee viemään kaiken vapaa-aikani ja roposeni. Nillittämäänkään kaiken kalleudesta en halua, koska tiedän kaiken maksavan.

Mutta & koska kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen vierailuni oikeaan veneliikkeeseen, haluan kuitenkin purkaa stressiäni tällä tutulla tavallani, avaudun.

Se mikä tarvittiin, oli lokin-pyörä.  Pyörät ylipäätänsä ovat lähellä sydäntäni, koska ovat käytännössä ainua tulon lähde ja sitä kautta vahvasti syy-seuraus suhteessa myös veneeseeni.  Eihän ilman teollisuus-rillukoiden aikaansaamaa luotto-luokitusta olisi koko venettä, mihinkä tarvitaan lokin-pylpyrä.

Ysköksen aikaan sai 22€scudon arvonlisäverollinen hinta. Toimituskulut olisisi tullut päälle, mutta & koska kellunnan aloittaminen ajoittui lauantaille, halusin pylpyräni paikalleen perjantaina. Näin ollen ajelin sen yhden sata kilometriä asiakseni hakemaan käikäleen. Nafta kuluja ei periaatteessa saisi laskee kuluiksi, koska evankelistatkin maksavat omat bensansa.  Mutta, jos nyt ne vielä tän kerran tähän ynnätään, niin kilkkeen hinnaksi tuli tasan kolmekymppiä.

Töimaan kirjevaaka, ei suostunut antamaan painoa ollenkaan, mutta painoksi keksin tasan 3 grammaa.  Kynpin gramma, ei se siis kultaa ole, mutta Eteerinen 100% luomu Mirhami-öljy 5 ml putelissa kustantaa 16,45€ verojen kanssa.

Itsepäisyys purjehdus

Ja samalla elämäni fifteen minutes in famous. Jo eilen, kun vaan nostettiin tikkua Teemun kanssa Carusellin rannassa saimme sen sata silmäparia, tänään niitä oli sata lisää ja pari linssiä. Mä olen niin onnellinen ja todella tyydytetty siittä, että tämä tuli tehtyä.

 

Kuvissa Julle on reivattu, mutta ei sielä nyt niin paha keli ollut. Ihan yksittäiset aallot vain pärski, eikä kukaan heistä tullu sitlootaan saakka. Mutta kuvissa toivottavasti näyttäisi paaaljon hurjemmalta. Gopron Kimmo laitto takakaitteeseen, että kattellaan, josko siittä irtoisi joitain julkaisu kelpoista.

 

Kimmon kun poimin kyytiin aamusta, ensimmäinen kysymys oli, että olenkos juonut viinaa. Olinhan minä. Virittäytyminen meni nappiin ja tappiin, mutta uneenkin jossain kohtaa onnistuin vaipumaan. Sen verta mentiin reisille, että kustantamo oli rannassa ennen minua, mutta kellonlyömällä mekin sielä oltiin.

 

Alku Briiffi pidettiin Carusellissa ja puhuttiin lämpimät ja esiinnyttiin. Kun lehti-ihmiset rupes rykimään roisketiivistä parkaa niskaan ja tekeen lähtöö, luikin minä ruikkaan vielä jännäpissat. Reivin laittoo punnittiin ja siihen päädyttiin, tämä oli myös allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta rakentaa reivi Inkerin isoon.

 

Journalisti otti fokan käsittelyn vastuulleen ja Kimmo ison. Peräprutkua rupesin rykimään minä, ja meillä on vielä tämä suhde sen verta lyhyt Evil-Rude:n kanssa, että en ole vielä saavuttanut isännän roolia, ni eihän siittä meinannut mitään tulla, mutta lopulta päästiin matkaan, ja rätit ylös.

 

Pikkusta kryssiä kun paukutettiin kohti Pihlajasaarta huomattiin heti, että fokan falli on jäänyt löysäksi. Ennen kuin kerkesin koota kissasta sanoa, oli journalisti kiivennyt maston viereen ja istui kuin härkäratsastaja rodeossa, joka näytti jännältä. Ammattimies on ammatti mies, ja falli kiristy ja taikuri/taituri saatiin takasin sitlootaan, ehjänä, mutta ei aivan kuivana.

 

Pihliksen taakse päästiin luikuttaan sivutuuleen, ja tässä kohtaa moottorvenneestä huudeltin kuuden solmun rajan rikkoutumisia. Peräsimessä tämä runkonopeusden ylitys tuntuu persaallon kasvamisena ja paineen lisääntymisenä.  Tässä kohtaa kristallisoitui myös päivän seikkailun reittipisteet. Me kierrettäisin Pihlajasaari ja sitten takas rantaan. Kun meri vähän aukesi, ei se nyt niin pahalta näyttänytkään, sinne vaan sekaan. Veneet on tehty kellumaan.

 

Ja sitten se ainukainen pikkanen broachin tynkä kävi, ja tämä johti kipparin hyper-varovaisuuteen ja pariin kertaa piihin parkkeeramiseen.  Ku päästiin laskeen takas myötäseen rupesi jo melkein harmittamaan, että reissu rupee tuleen päätökseen. Myötäsessä oli melkein jopa lämmin, tai sanotaanko ennemmin että ei ollut kylmä, tai oli ainakin riittävästi päällä.

 

Carusellin rännissä Rude-Evil, teki temput, eikä sitten millään, ei millään käyntiin. Tuohon masiinaan perehdyn paremmin ensi keväänä. Siinä sitä sitten kelluttiin rännissä, tuuli suoraan nekasta. Ehkä potkuri pyöri sen verta, mun sitä narua raivolla nykiessä, että propulsio riitti ylittään kaijan kulman, ja sitten tultiinkin rantaan näyttävisti räteillä.

 

Nyt alkoi se varttituntinen, ja tuntuhan se hyvältä. Hittosoikoon, todella hyvältä. Loppu breeffi, rätin nippuun, kiulu trailerille ja sohjossa Riipilään, mikä sekin oli jännää,  mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka.

Kreikan Meri

Kahju Sailingin kautta aikojen ensimmäinen vuokravenereissu tehtiin maaliskuun alussa Kreikaan. Millä tahansa grande largella ei kuitenkaan oltu liikkeellä, vaan me vuokrattiin todellista ranskalaista avomeripursien osaamista edustava Pogo 12.50. Vene on siis Class 40 luokan pohjalta tehty nopea cruiseri. Veneessä on siis kaikki nykyaikaisen matkaveneen varustukset, toki sisätilat ovat pelkistetyt ja painoa säästetty joka paikalla missä vaan mahdollista. Veneessä on kääntököli. Purjehdittaessa köli lasketaan lähes kolmen metrin syvyyteen, mutta satamissa ja ankkurilahdissa syvyys voidaan tiputtaa alle 1,5 metriin.

Vaikka purjepinta-alaa oli fat-top isopurjeen ansiosta riittävästi, niin silti vene oli hämmästyttävän helppo purjehtia. Kunhan vain ensin tottui peräsinpinnaan, jossa ei ollut painetta missään tilanteessa käytännössä ollenkaan. Ohjaus oli jopa aluksi jäykän tuntuinen. Tuntuma johtuu tuplaperäsimistä eli pinna oli kytketty peräsinten kvadrantteihin vähän ruorijärjestelmän tapaan. Toisaalta paineeton ja vänkäämätön ohjaus on hyvä myös autopilotille, jolla tällaista venettä enimmäkseen ajetaan. Me tosin ei maltettu paljon pilottia käyttää vaan ajeltiin manuaalisesti.

Isopurjeessa oli kolme reiviä, joista 1. ja 2. käytettiin kohtuullisen kovatuulisen viikon aikana. Keulalla oli noin 110% fokka ja lisäksi irrotettavaan välistaagiin nostettava staysail. Välistaagi oli dyneemaa ja sille oli kiristystalja ankkuboksin sisällä. Kun taljaa kiristettiin vielä vinssillä, niin staagiin saatiin kaikille keleille riittävä jännitys. Staysail olisi ollut vielä reivattavaa mallia eli siinä oli toinen halssi ja skuutti rinkula noin metrin verran alaliikin yläpuolella. Käytännössä sitä voi siis käyttää lähes myrskyfokkana. Veneen rikaus ja heloitus olivat ensiluokkaista laatua. Myös rungon ja kannen jäykkyyden melkein tunsi, kun kovemmalla kelillä kiristi keulapurjetta pauke oli melkoinen.

Mukana: Kimmo, Anna, Tytti, Aki, Jukka, Tomi

Kimmo

Alla video ja kuvia reissusta:

Kryssiä jennillä ja iso ykkösreivissä

Kryssiä jennillä ja iso ykkösreivissä

Myötätuulipurje

Myötätuulipurje

 

Tilaa vaatteiden kuivatukselle

Tilaa vaatteiden kuivatukselle

 

Ios

Ios

 

Santorini

Santorini

 

Sadekuuro ennen lähtöä

Sadekuuro ennen lähtöä

 

Kohti uusia seikkailuja

Kohti uusia seikkailuja

 

Kevät tulee

Viime sunnuntaina (23.02.2014) käytiin porukalla katselemassa jäätilannetta Porkkalassa. Alla Tomin ottamia kuvia retkeltä.

Meriveden lämpötilaa ja jäiden sulamista voi seurata myös talvikaudella joka päivä päivittyvältä Ilmatieteen Laitoksen ”Jäätilanne” sivulta (alimpa ladattavat tarkemmat PDF kartat).

Porkkalan Kallioita

Porkkalan Kallioita

 

Kevätjäitä

Kevätjäitä

 

Rannatkin jo aukeamassa

Rannatkin jo aukeamassa

 

Rönnskär jo vapaa jäistä

Rönnskär jo vapaa jäistä